Loman lämmössä ja helmikuun lajikokeilu

Helmikuu lähestyy kovaa vauhtia loppuaan ja kiirettä on pitänyt, mutta uusi lajikokeilu mahtui kuin mahtuikin mukaan. Tällä kertaa vuorossa ei ollut niin kovin eksoottinen laji, nimittäin melonta :D En muista koskaan aiemmin käyneeni melomassa kajakilla, vaikka soutuvene, kumivene, kanootti jne ovatkin tuttuja. Lajikokeilu tämäkin periaatteessa, kun liike kuitenkin lähti kaksipäisestä melasta, eikä airosta :) Eksoottista tästä teki sen, että kajakkikokeilu sijoittui helmikuun alkuun. Ei keskellä Suomen talvea (vaikka ei täällä etelä-Suomessa taida talvea hirveästi olla) vaan ihanassa turkoosissa meressä Karibialla. Käytin nimittäin viimeiset lomapäiväni New Yorkin ja Karibian lomaan 1,5 viikon ajaksi. Paluusta on jo kolmisen viikkoa, mutta kuvat ja muistot lämmittävät mieltä edelleen.

Vietimme alkuun muutaman päivän New Yorkin katuja mittaillen ja sen jälkeen siirryimme vajaaksi viikoksi Karibian lämpöön StMartinille. Loma kului pitkälti nähtävyyksiä ihmetellen, shoppaillen, syöden, aurinkoa ottaen ja löhöen :) Ruoka oli hyvää molemmissa paikoissa ja annokset oikeasti isoja. Ei mikää ihme, että puhutaan niistä supersize me -annoksista, sillä paria poikkeusta lukuunottamatta annokset olivat jättejä ja yhden annoksesta olisi kevyesti syönyt kaksikin. 

Olin kovasti suunnitellut meneväni juoksemaan loman aikana ja pakkasin kengät mukaani. Suunnitelmat jäivät suunnitelmaksi, sillä Karibialla oli niin kuuma (päivisin 27-29 astetta) ja polttava aurinko, etten voinut kuvitellakaan juoksevani. Illalla taas oli niin pimeä, että heti turistialueen ulkopuolella tai rannalla olisi pitänyt yrittää suunnistaa taskulampun kanssa. Ainoa järkevä aika liikunnalle olisi ollut aikasin aamulla, mutta aamu-unisena en saanut itseäni liikkeelle klo 6. Näin ollen liikunta jäi tuohon kajakilla melontaan ja kävelyyn. Meloimme rannikolta pienelle saarelle ja sen ympärillä. Tunti vierähti hyvin ja siinä välissä kävimme vielä kävelemässä hyvän lenkin saarella. Melonta lajina oli kiva ja tuntui käsissä seuraavana päivänä. Kesän tullen sitä varmasti tulee uudelleen kokeiltua, sillä lainakajakki on jo tiedossa :)

Loppuun vielä muutama lämmin muisto matkalta :)

Kajakkimatkan maisemissa

Yhden henkilön jälkiruoka? Kyllä, sisälsi 5 eri jälkiruokaa!

Mieli lepää :)

Uusi vuosi, uudet lajit ja aerobic-tapahtuma

Uusi vuosi, uudet kujeet :) Blogitauko jäi aiottua lyhyemmäksi, sillä vuoden vaihteessa sain ajatuksen kokeilla tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta liikuntalajia. Tarkoituksena on saada monipuolistettua liikuntaa ja antaa uusvanhoille lajeille uusi mahdollisuus. Uusvanha laji on jotain, mitä olen kokeillut ehkä kerran vuosia sitten tai joskus peruskoulussa veren maku suussa liikuntatunnilla. Tammikuun osalta lajikokeilu lähti vauhdikkaasti liikkelle aerobic-tapahtuman merkeissä, missä oli tuttua, uutta ja uusvanhaa lajia edessä.

Olin viime lauantaina I love aerobic -tapahtumassa Mäkelänrinteen urheiluhallilla. Nimensä mukaisesti kyseessä oli jumppatapahtuma höystettynä vesiliikunnalla. Olin buukannut itseni neljälle 50 minuuttia kestävälle aerobictunnille ja lisäksi hydrobiciin. Monia muita vaihtoehtoja olisi ollut, mutta tunnit, joille mahtui vähemmän porukkaa, oli buukattu täyteen jo ennen kuin itse edes olin kuullut tapahtumasta pari viikkoa aiemmin. Osallistuin isossa salissa oleville tunneille, joihin olisi mahtunut jopa 400 jumpparia. Täynnä ne tunnit eivät onneksi olleet, joten ei tarvinnut ihan sillipurkissa olla.

I love aerobic

Käynnistin aamuni kaurapuurolla (uskomatonta mutta totta) höystettynä omenasoseella ja raejuustolla, jotta energiaa riittäisi. Suuntasin sitten kaverini kanssa kohti urheiluhallia. Päivä käynnistyi osaltamme klo 10.30 alkaneella Fix fiilis -tunnilla. Kyseessä oli pitkälti perusjumppatunti. "Tunnilla liikutaan reippaan letkeästi askeltaen. Liikkuvaa osiota maustetaan tanssillisin vivahtein ja fiilistellään mukaansatempaavan musiikin tahtiin. Tunnilla vahvistetaan myös ala- ja keskivartaloa sekä rentoudutaan venytellen." Lihaskunto jäi aika vähille tai se oli lähinnä "naamioitu" muiden liikkeiden joukkoon. Venyttelyt menivät jäähdyttelyn ohessa niin kuin monen muunkin jumppatunnin yhteydessä. Tämä oli kuitenkin pirtsakka aloitus päivälle ruohonleikkureiden, miekkojen ja muiden mukana :)

Kymmenen minuutin tauko ja taas mentiin. Nyt hypättiin Sweat & Fun -tunnin pyörteisiin. Ennakkoon luvassa oli "Mukaansa tempaava, tanssillinen kuntotunti, jonka musiikit vaihtelevat päivän kuumimmista hiteistä 70-luvun discoon, lattareihin afroon tai vaikkapa Bollywoodin rytmeihin. Tunnin liikkeet ovat tanssillisia, mutta vauhdikkaan helppoja." Tuntia oli pitämässä StepUp Schoolin tanssinopettaja, jonka tunnille olen joskus vuosia sitten pari kertaa aiemmin eksynyt. Tykkäsin tunneista silloinkin, enkä pettynyt tälläkään kertaa. Juuri minun tyylistäni hyväntuulista tanssimista eri biisien tahtiin :)

Ruokataukoa maltoimme pitää 40 minuuttia, minkä aikana kiskaisin menemään karjalanpiirakkaa ja banaania. Paljoa ei uskaltanut syödä, kun seuraava tunti jo kuumotti takaraivossa. Päivän tunneista eniten odotin Booiakaa, mikä oli seuraavana vuorossa. "BOOIAKA® on iloinen ja energinen fitnesstanssitunti, joka sopii kaikille. Tunnilla harjoitellaan koreografiaa sekä nostetaan sykettä ja fiilistä pääosin hiphopiin pohjautuvin liikkein. Liikkeet ja musiikki ovat saaneet vaikutteita myös muista tyyleistä, kuten Jamaican, Oldschool, Reggaeton, Dancehall ja Dancepop." Askeleet osoittautuivat hankalammiksi kuin oletin ja se vei fiilistä, kun kyseessä oli vain kertaluontoinen kokeilutunti. Lopussa sali jaettiin kahtia ja toinen puoli tanssi ja toinen tsemppasi, tämä nostikin fiiliksen hyväksi ja loppujen lopuksi totesin tunnin olleenkin ihan kiva, vaikken askeleita kunnolla osannutkaan.

Jälleen 10 minuutin tauko, vesipullon täyttö ja urheilujuomakin tuli korkattua lisäenergiaa tuomaan. Ja taas mentiin. Viimeinen aerobic-tunti oli Dance aerobic, mitä kuvattiin vauhdikkaaksi ja askelkuvioita sisältäväksi tunniksi. Sitä se myös oli. Askelkuviot eivät olleet niin hankalia kuin kuvittelin ja osansa tästä saa kiittää hyvää ohjaajaa, joka oli todella selkeä :) Teimme pitkää askelsarjaa, mihin tuli aina uutta uuden perään lisää.  Tunnin puolivälin jälkeen kuitenkin iski väsy. Ja väsy iski naurukohtauksen saattelemana :D Jossain vaiheessa jalkani ja pääni eivät enää ottaneet käskyjä vastaan ja unohdin täysin mitä olin tekemässä tai jalat eivät vain enää totelleet. Repesin nauramaan ja yritin jatkaa, mutta en meinannut saada itseäni koottua. Vieressä jumppaava kaverini oli yhtä pihalla ja repesi myös nauramaan. Siinähän se lopputunti meni, kun yritimme pysyä mukana samalla naureskellen :) Urheilujuoma sai hyvää kyytiä tunnin aikana ja sen jälkeen.

Viimeisen aerobic-tunnin jälkeen olimme kaverini kanssa aika poikki, mutta tässä vaiheessa ei voitu luovuttaa, kun edessä oli enää yksi tunti nimittäin puolen tunnin hydrobic. Pientä välipalaa, uikkarit päälle ja menoksi. Vesi teki hyvää ja hydrobic sujui vauhdikkaasti ja tuntui tehokkaalta. Olen kerran aiemmin kokeillut hydrobicia n. 10 vuotta sitten ja silloin se ei ollut minun lajini, kun vaikutti niin kevyeltä tunnilta. Tämä tunti ei ollutkaan niin kevyt vaan töitä sai oikeasti tehdä. Ehkä annankin hydrobicille uuden mahdollisuuden :)

Kotiin lähtiessä mukaan tarttui runsas tuotekassi, missä oli mm. välipalajuoma, Adidaksen suihkusaippua, Casallin juomapullo, proteiinipatukka, ruissipsejä, leipää... Kotona odotti pizza ja jälkiruokajätski, joten kulutetut kalorit saivat hyvää vastinetta ruoasta :) Kokonaisuudessaan olin oikein tyytyväinen tapahtumaan. En ole ennen vastaavissa tapahtumissa ollut ja nyt on fiilis, että uudestaan pitää päästä! Harmiksi osa tunneista oli täynnä, enkä päässyt kokeilemaan kaikkia tunteja, mihin olisi toivonut pääseväni, mm. lihaskuntotunnit jäivät kokonaan väliin. Loppujen lopuksi 4 tuntia ja hydrobic olivat kaikki kuitenkin hyviä vaihtoehtoja. Järjestelyt sujuivat ja fiilis olis hyvä., mitä muuta sitä voi toivoa liikunnan ilon lisäksi. Aerobic/tanssiminen on minun juttuni ja tämä tapahtuma oli kuin minulle tehty :)

Hiljaa hiipii blogi hiljaisuuteen

Hello? Kyllä, olen edelleen täällä, vaikka blogi onkin ollut pimennossa yli kuukauden. Pimentoon on vaikuttanut kirjoitusaiheiden puute. Ja myös elämänmuutos. Jo kesästä alkaen on ollut tunne, etten vain meinaa saada tekstiä aikaiseksi enkä tiedä mistä kirjoittaisin. Alunperin aloitin blogin omaksi huvikseni, enkä missään vaiheessa tavoitellut suuria lukijamääriä, eikä niin käynytkään. Olen kuitenkin iloinen niistä vähäisistäkin lukijoista, jotka ovat täällä jaksaneet käydä :) 

Liikuntalääketiede toi mukanaan asiakirjoituksia ja välillä peilasin myös oman ammattini kautta asioita. Paljolti olen kuitenkin kirjoittanut omista treeneistäni ja tuntemuksistani, uusista lajeista, liikuntaflowsta ja välillä siitäkin, kun kaikki ei ole sujnut. Ja blogin nimen perusteella myös suklaata ja ravitsemusta ja laitettu väliin :) Kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä, tajusin, että blogin perustamisesta taitaa olla aikaa n. 2 vuotta. Hauska sattuma, sillä asian tarkistettuani olikin päivä lähes tarkalleen oikea :) Blogin perustamisesta on nimittäin tänään aikaa 2 vuotta ja 1 päivä!

Näin kahden vuoden jälkeen on kuitenkin aika todeta, että blogi on kivaa ajanvietettä, mutta kun on sellainen tilanne, että näppäimistölle ei vain tule tekstiä, niin on parempi myöntää, että blogi jää nyt taustalle. En aio blogia kuopata kokonaan, sillä jos saankin kirjoitusflown edes välillä päälle, niin aion kyllä tulla postaamaan ajatuksiani, vaikka se tapahtuisikin monen viikon/kuukauden välein. Jatkan kyllä monien muiden blogien lukemista ja haen niistä inspiraatiota omiin treeneihini ja totta kai hyvää ajanvietettä :)

Blogi hiljenee... Ihanaa joulun odotusta, treeniä ja suklaata!

Kaksi päivää herkkuja, viisi päivää kaidalla tiellä

Herkkukaverini

5,5 viikkoa sitten kyllästyin (jälleen) liialliseen sokerinsyömiseen ja päätin (jälleen) yrittää vähentää sitä. Jotta en menisi liian kaidalle tielle, päätin pitää viikossa 2 herkkupäivää ja lisänä erityiset poikkeuspäivät. Kaikkina muina päivinä sokerin syöminen on kiellettyä, ei edes yhtä karkkia saa syödä. Poikaystäväni ehdotuksesta tämä jatkuu jouluun asti, joten melkein puolivälissä jo ollaan ja uskonkin sinne asti selviäväni :)

Töissä olen lopettanut pullan/karkin/suklaan ja kaiken muun herkun syömisen, joten siihen tämä projekti on tehonnut varmaan parhaiten. Poikkeuspäiviä herkutteluun tosin on ollut melkein joka viikko, hehee... On ollut Lontoon matkaa, kaverin muuttoapuherkuttelua, väsymysuurastusherkuttelua ja mitälie. Onneksi nämä päivät ovat jääneet yksittäisiksi. Nooh, yksi viikko meni ihan puihin, kun tein muuttoa, niin päätin sitten herkutella varmaan päivittäin, että jaksoin jatkaa. Muuten olen pysynyt kaidalla tiellä :)

Pientä helpotusta tähän hommaan on tuonut proteiinipatukat. Tilailimme Fitnesstukun alesta kasapäin proteiinipatukoita tätä projektia tukemaan. Näitä ei ole lupa syödä päivittäin, joten ihan överiksi ei näidenkään syömistä saa vetää. Kyseessä on Goodlifen patukat, makuina mint temptation, caramel coco ja chocolate temptation. Omaksi suosikiksi on noussut caramel coco ja se laatikko onkin tyhjentynyt eniten. Ravintosisällöt löytyvät täältä. Kalorimääriltä jäädään vajaa 200 kcal/100 g pienemmäksi kuin suklaapatukassa eli parempi vaihtoehto herkkuhetkiin. Lisäksi proteiinin osuus on nimensä perusteella hiilareita suurempi ja rasvan määrä pienempi kuin suklaapatukassa. Rehellisesti täytyy sanoa, että ovat pahimpaan herkkunälkään tuoneet hyvinkin apua, kun maku on kohdillaan ja muistuttaa tarpeeksi suklaapatukkaa :) Töihin olen vienyt Fruituksen kaura-marjapatukoita (myös Fitnesstukusta), jotka ovat hyvin käyneet välipalasta, kun iltapäivällä on iskenyt nälkä ja sitä myötä monesti myös herkkunälkä.

Tämä on toistaiseksi parhaiten toiminut herkkujen vähennys -projektini :) Iso kiitos siitä kuuluu proteiinipatukoille. Ja tietysti sille, että joku "vahtii" syömisiäni :D Suosittelen!

Jalkapalloa ja uusia treenivälineitä

Vihdoin ne ovat täällä!! Nimittäin uudet ja myös ensimmäiset spinningkenkäni!! Olen pari vuotta miettinyt kenkien ostamista, mutta aina jättänyt ne kuitenkin ostamatta syystä tai toisesta. Yleensä syy on ollut siinä, että en käy niin aktiivisesti spinningissä, että olisin halunnut panostaa spinningkenkien ostamiseen, sillä hinta kuitenkin pyörii siinä 100 euron molemmin puolin. Olin viikonlopun Lontoossa ja tietäen, että Englannissa urheiluvälineet- ja vaatteet ovat halvempia kuin Suomessa, olin jo etukäteen päättänyt, että kengät lähtevät nyt mukaani. Ja tietysti piti käydä myös SportsDirect'ssa, josta mukaan tarttui uudet trikoot ja toppi. Moni varmasti samaistuu siihen, että uudet treenivaatteet/välineet tuovat vähän extraa treeniin :)

Olin saanut jo aiemmin saanut pari suositusta paikalliselta kaveriltani hyvistä liikkeistä ja päädyin Holbornin CycleSurgeryyn. Pyöräilyyn erikoistuneessa liikkeessä on tietysti pyöräilyyn erikoistunutta henkilökuntaa ja sen kyllä huomasi. Myyjä osasi heti taustojeni perusteella suositella paria sopivaa mallia. Päädyin sovittamaan toisia kenkiä ja onnekseni ne olivat sopivat, sillä toista mallia ei olisi ollut sopivaa kokoa. Hintakin oli hieman matalampi kuin Suomessa (tämä tosin selvisi vasta Googlesta myöhemmin). Mitäpä sitä enempää miettimään ja niinpä Specialized:n Riata-kengät lähtivät mukaani :) Vielä en ole niitä päässyt testaamaan, sillä sairastuin tultuani takaisin Suomeen. Hinku spinningtunnille on nyt kova, sillä en malttaisi odottaa uusien kenkien testaamista! Moni on sanonut spinningkenkien tuovan spinningiin aivan uuden puolen. Pyöräily tuntuu erilaiselta ja tehokkaammalta ja lihakset joutuvat töihin eri tavalla kuin kuonokoppiin kiinnitetyillä jumppakengillä. Sain myyjältä myös hyviä vinkkejä kenkien/klossien säätämiseen, jos ne eivät tunnu hyviltä tai polvien kanssa tulee ongelmaa. Kerron kenkäkokemuksestani lisää, kun olen tunnille niitä päässyt testaamaan.

Brittiläiseen kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti jalkapallo. Vaikka olen asunut Englannissa puoli vuotta, en silti koskaan eksynyt peliä katsomaan. Nykyään entisen kotikaupunkini joukkue pelaa Valioliigassa, joten nyt varmasti eksyisin peliin, jos sielläpäin vielä asuisin :) Tällä kertaa kuitenkin suuntasin poikakaverini kanssa West Ham-Manchester City-peliin. Peli päättyi 2-1 ja kyseessä oli kuulemma iso voitto, sillä Man City on yksi maailman rikkaimmista joukkueista ja viime vuoden Valioliigan voittaja. Tunnelma pelissä oli hieno, etenkin kun kotijoukkue voitti, mikä myös oli poikaystäväni suosikkijoukkue :) Hienoa oli myös nähdä kentällä suomalais-englantilainen Carl Jenkinson ja penkillä ollut Jussi Jääskeläinen! Taidanpa alkaa seuraamaan futista hieman enemmän :D

"I'm Forever Blowing Bubbles..."

Muuttotreenit

Muutto, tuo kaikkien ylistämä "ystävä" ja stressin aiheuttaja. Vuosien muuttovapaan kauden jälkeen olin jo ehtinyt unohtamaan miten "ihanaa" on taas pakata ja purkaa elämä toiseen paikkaan. Ja kun olisikin se vain sitä pakkaamista ja purkamista, mutta kun on ne muutkin muuttoon liittyvät asiat hoidettavana. Olen tehnyt hidasta muuttoa, aloittanut kaappien siivous-projektin jo elokuun lopussa, mutta kummasti sitä tekemistä on aina tänne asti riittänyt kiihtyvällä vauhdilla. Ensi sunnuntaina voin vihdoin huokaista helpotuksesta, kun vanha kämppä on tyhjennetty ja siivottu. Tai no, onhan siinä vielä edessä tavaroiden purkaminen, mutta voiton puolella ollaan jo silloin :)

Positiivisena puolena näin treenaamisen kannalta, muutto on hyvä lihaskuntotreeni. Erityisesti kädet ja selkä saavat tehdä töitä kunhan vaan muistaa ergonomian. Laatikko syliin ja portaita ylös, siinähän sitä jalatkin saavat kyytiä. Tämän viikon treenit taitavat hyvin täyttyä ihan vain muuttamalla. Blogiakin yritän herättää aktiivisempaan toimintaan, kun tästä muuttotreenailusta selviän :)

Treeniystäväni. Kaikki se muuttosotku on hyvin rajattu kuvan ulkopuolelle :D

Se paljon puhuttu suola

Pääsin työni puolesta viime viikolla ravitsemus-aiheiseen koulutukseen. Sieltä hyvin jäi mieleen erityisesti suolan käyttö. Suomalainen mies käyttää päivässä keskimäärin 8,9 g ja nainen 6,5 g suolaa. Suositus suolan käytöstä on 5 g/päivä eli suositukset paukkuvat aika lailla. Suurin osa saadusta suolasta onkin piilosuolaa, sillä jopa 2/3 suolasta tulee liha- ja viljatuotteista. 1/3 saadusta suolasta on itse lisättyä tai tulee muista ruokatuotteista. Omaa suolan käyttöä ruoanlaitossa on helppo tarkkailla ja esimerkiksi ruoanvalmistuksen lopussa lisätty suola vaikkapa ruoan päälle, tuo suolan maun paremmin esille kuin, että sitä on sekoitettu ruoan joukkoon valmistusvaiheessa. Piilosuola onkin se hankalampi tapaus. Onneksi monissa elintarvikkeissa kuitenkin tulee olla merkintä suolapitoisuudesta, mutta kuinka moni niitä suolapitoisuuksia lukee ja kuinka moni tietää, onko kyseessä sopiva määrä suolaa vai ei. Voimakassuolaisuus tulee pakkauksessa ilmoittaa, mutta senkin raja vaihtelee elintarvikkeesta riippuen.

Koulutuksen innoittaman syynäsin omia kaappejani läpi ja alla olevan listan tuotteet taisivat kaikki sisältää sopivan määrän suolaa. Kaikki suolamäärät on ilmoitettu g/100 g.
- Reissumies-leipä 1,1 g
- arinaleipä 1,3 g
- Oululaisen hapankorput 1,5 g
- Becel-margariini 0,5 g
- Koskenlaskija-sulatejuusto 1,1 g
- Atrian ohuen ohut paahdettu kinkku 1,9 g (sydänmerkki)

Lisäksi löysin pari tuotetta, missä suola oli ilmoitettu natriumina. Tuotteiden todellinen suolapitoisuus saadaan selville kertomalla natriumin määrä 2,5:llä. Näissä tuotteissa suola ja sen määrä oli merkittynä erikseen ainesosalistassa myös %-määränä.
- pakastetut katkaravut 0,68 g natriumia = 1,7 g suolaa (pakkauksessa ilmoitettu suolan määrä 1,7 g)
- Pirkan ketsuppi 0,8 g natriumia = 2,0 g suolaa (pakkauksessa ilmoitettu suolan määrä 1,9 g) 
Nuo laskelmat pitivät siis aika hyvin paikkansa verrattuna ilmoitettuun suolamäärään. Joissakin tuotteissa suolan määrä laskettuna natriumista saattaa olla korkeampi kuin ainesosalistassa, jos raaka-aineessa on luontaisesti natriumia tai tuotteeseen on lisätty jotakin natriumia sisältävää lisäainetta niin kuin se nykyään joka paikassa puhuttu natriumglutamaatti (=aromivahvenne). 

Vähän aikaa jouduin miettimään sydänmerkin suosituksia kinkun kohdalla. Suolaa siinä on 1,9 g/100 g eli 1,9 %. Kyseisten lihatuotteiden voimakassuolaisuuden raja on 1,9 %, joten jokin tässä ei nyt täsmännyt, jos kyseessä on sydänmerkin arvoinen tuote? Atrian nettisivuilta löysin kyseisen tuotteen kohdalta merkinnän 0,7 g natriumia/100 g. Eli onko tämä se selitys sydänmerkille? Ihan en itse pysynyt kriteereissä mukana :) Kinkku sisältää kuitenkin myös natriumnitriittiä (=lihatuotteiden eräänlainen säilöntäaine), mitä ei kuitenkaan saisi liikaa nauttia. Kumpi sitten on parempi vaihtoehto natriumglutamaatti vai natriumnitriitti? Kysymykseen tämä jääkin, en ainakaan itse löytänyt vastausta.

Merkkiä joka suuntaan

Miksi suolan saannista sitten niin paljon puhutaan? Yksinkertainen syy: terveysvaikutukset. Miten se sitten vaikuttaa? Verenpaine nousee, munuaiset kuormittuvat ajan myötä, sydän ja verenkiertoelimistö rasittuvat, aivohalvauksen, sepelvaltimotaudin, mahasyövän, muistisairauksien ja osteoporoosin riski kasvaa. Suola myös sitoo nestettä, joten elimistöön kertyy turvotuksia. Lopputulemana elinikä pidentyy, jos verenpaine pysyy hyvällä tasolla koko elämän ja juurikin liikunnalla ja ruokavaliolla pystytään hyvin paljon siihen vaikuttamaan.

Lähteinä: www.sydanliitto.fi, www.syohyvaa.fi