Peruskestävyys vs vauhtikestävyys

Aamulla ennen salille lähtöä tuli taas mietittyä peruskestävyystreenejä, joita teen ihan liian harvoin. Sykkeet nousevat helposti vauhtikestävyyden puolelle lajissa kuin lajissa. Tanssiminen ehkä pysyy vielä suurimmaksi osaksi pk:n puolella tai no en voi vannoa, koska en ole koskaan muistanut ottaa sykemittaria tunneille mukaan, mutta hengästymisen perusteella sanoisin, että kovissa sykkeissä ei mennä. Mutta jumppa kuin jumppa (paitsi lihaskestävyys) ja juokseminen kyllä aina nostattavat sykkeet korkealle. Usein sanonkin, että mitä kovempaa ja hikisempää, niin sen parempi. Ehkä tuosta ajattelutavasta pitäisi luopua, sillä tiedän tarvitsevani myös niitä pk-treenejä, koska ovat kuitenkin liikunnan perusta.

Oli loka-marraskuulla Kuortaneen urheiluopistolla viikon kuntoremontissa. Sanana tuo enemmänkin mieleen, että sinne mennään huonossa kunnossa ja pyritään saamaan siellä paikat kuntoon ja liikuntakärpänen puremaan. Todellisuudessa kuntoremppaan ei päästetä aivan rapakunnossa olijoita (toki heille on sitten omat ryhmänsä, jossa lähdetään eri tasolta liikkeelle) tai erilaisista tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista kärsiviä. Eli peruskuntoilijoiden, enemmän tai vähemmän liikkuvien ryhmä, jotka kaipaavat testausta ja virikkeitä uusiin lajeihin ja ehkä osalle myös sitä liikuntakärpästä. Monta kuvausta kuntorempalle varmasti olisi, mutta näin sen itse näkisin. Meidän ryhmässä oli 13 henkilöä, joista jokainen harrasti liikuntaa edes vähän, sitten oli myös niitä, joille liikunta oli elämäntapa. Eli ihan laidasta laitaan. Viikkoon sisältyi monenmoista, mutta siellä siis pääsin myös kuntotesteihin ja sain tietooni sykerajat polkupyöräergometrin perusteella.

Pk-alueeni on siis 114-139 ja vk-alue 139-163. Maksikestävyyden puolellakin välillä mennään eli 163-188. (Pelottavaa ehkä, mutta viime kevään puolimaratonin vedin koko ajan maksimikestävyydellä, paitsi ihan ensimmäisen kilometrin. Kunnialla maaliin joka tapauksessa.) Yllä siis näkyy sykerajani ja tiedän, että helposti jää tuo pk-alue liian vähälle huomiolle. Kuntorempan päätteeksi otinkin tavoitteeksi lisätä pk-treeniä, mutta tunnustan, että vähälle on jäänyt. Sykemittariakaan en ole moneen viikkoon käyttänyt ja siinä pitäisi myös tehostautua.

Tänään menin salille spinningiin ja tunnin alkua odotellessa kävin hetken tamppaamassa juoksumattoa lämmittelynä. Aamulla pk-treeniin tuomani ajatukset kävivät nyt tunnilla sattumalta toteen, sillä ohjaaja veti osan tunnista ihan tarkoituksella pk-treenillä ja kävi sen taustoja samalla läpi. Yleensä spinningit vedetään vk-treeninä, mutta nyt oli toisin ja hyvä niin. Puolet tunnista teimme ns. normaalia spinning-treeniä ja toinen puoli sitten alkuun pk-treeniä ja loppuun vk-treeniä ja vielä loppuun maksimikestävyyttä. Pitkästä aikaa olin myös ottanut sykemittarin mukaan ja olikin kiva seurailla sykkeitä toisella puoliskolla :) Hyvä treeni kaiken kaikkiaan!! Ehkä tässä taas muistutus itselleni, että ota sykemittari mukaan treeneihin ja tee niitä pk-treenejä myös!

Tänään soi: Ultra Bra - Pärnu

Tanssii omien tähtiensä kanssa

Eilisen kuntoilulistalla oli viime torstain tapaan tanssia ja samaiset tunnit eli old disco ja dance. Discossa teimme uutta koreografiaa, joka ei onneksi ihan hirveän vaikea ollut. Dancessa oli viime viikkoiset koreot ja oli kiva, kun pysyi askeleissa mukana aiempaa paremmin ja sai tunnista enemmän irti. Tanssiminen on vaan niin kiva tapa saada hiki pintaan :) Ja musa antaa vielä lisäpotkua. Eilen fiilisteltiin ainaki Backstreet Boys'ia, Jennifer Lopezia, Destiny's Child'ia, Spice Girlsejä, N'synciä ja tietty sitä 70-80-luvun discomusaa. Voisin vain tanssia ja tanssia tuntitolkulla!! Yöelämässäkin löydyn ennemmin sieltä tanssilattian puolelta kuin istumasta. Kaverit lienee muutaman kerran kuullu mun suusta "ihan sama mihin mennään, kunhan siel on hyvää tanssimusaa!" Nyt kun vain pääsis vielä testaamaan uusia koreoita ihan tanssilattialle, eri asia on miten hienoilta ne näyttäis :D

Tanssitaustani rajoittuu 3 kuukautta kestäneeseen showtanssi-kokeiluun joku 8 vuotta sitten. Siinähän se. Tosin uskon, et kaiken maailman jumpat ja tanssilliset tunnit kuntosalilla on helpottanu tanssimaailmaan pääsyä ja nuorempana hankittu 7 vuoden taitoluistelukokemus on myös jossain taustalla vaikuttamassa. Tanssikipinä iskikin nyt aikuisiällä, eikä koskaan ole liian vanha sen aloittaakseen! Tanssikoulun löytäminen ei tosin ollut ihan helppoa. Lattaritansseihin erikoistuneita olis vaikka millä mitalla, mutta kun ne ei ihan suosikkeihin mene, vaan ennemminki just show-tyylinen yksintanssi houkuttelee. Nykyiseen tanssikouluun olenkin tyytyväinen, ongelma vain on matka ja suosikkituntieni siirtyminen hankalaan ajankohtaan. Mutta eilisen perusteella on sinne päästävä tavalla tai toisella :)

Dancing the night away

Tänään soi: Toploader - Dancing In The Moonlight

Kohti puolimaratoonia

Joulu alkaa olemaan takanapäin ja toisin kuin moni muu, palaa allekirjoittanut huomenna töihin, joten myös lomalusiminen jää taakse. Treenitaukoa tuli kokonaiset kaksi päivää, treenitaukoa syömisen suhteen ei sitten ollutkaan koko jouluna ;) Tänään kutsui lenkkipolku, kun tulin hyvissä ajoin kotiin joulunvietosta. Pikkusen meinas alkuun pakkanen ottaa henkeen, mut parin kilsan jälkeen ei enää tuntunu missään.

Tänään tuli ilmottauduttua puolimaratoonille. Ens toukokuussa ois sitte eessä toinen puolimaratooni, ensimmäinen oli viime keväänä ja kisana samainen HCR (eli Helsinki City Run). Viime keväänä lähdin HCR:lle n. vuoden treenaamisen jälkeen ja maalissa ajassa 2.19.57. Tuo siis oli nettoaika, bruttoaika oli 13 sekuntia huonompi, mutta pidän nettoa itselleni tärkeämpänä aikana, sillä sehän on se aika minkä olen käyttänyt lähtöviivan ylittämisestä maaliviivan ylittämiseen. Bruttoajan (aika lähtölaukauksesta maaliviivalle ja myös virallinen aika) mukaan tuli sijoitus, mutta sijoituksilla minulle ei niinkään ole väliä. Bruttoajan merkitystä en muutenkaan oikein ymmärrä, sillä jos sattuu lähtemään lähtöryhmän perältä, voi aikaan tulla lisää monta minuuttia, vaikka vain lusisi (lue kävelisi hitaasti eteenpäin kohti lähtöviivaa) lähtöalueella eli ei tässä vaiheessa ole ollenkaan reitin päällä, vaikka aika jo juokseekin.

Tavoteaikana viimeksi oli ilmottautumishetkellä 2.30, en yhtään osannut arvioida mihin kykenisin, niin tuo tuntui turvalliselta ajalta, jota tavoitella. Tämä siis oli 4 kk ennen starttia. Kevään edetessä treenailin ja tein pari pidempää harjoituslenkkiä ja aloin hiljaa mielessäni toivoa kykeneväni tavoittelemaan aikaa 2.25. No tuohan alittui ja vielä stadikalla loppukirissä onnistuin kiskomaan alle 2.20. Tyytyväinen? Kyllä! Jollekin tuo 2.19.57 saattaa kuullostaa leppoisalta ajalta, mutta ottaen huomioon, että entinen sohvaperuna, joka on aina vihannut juoksemista ja treenannut enemmän ja vähemmän vuoden ajan kykenee tuohon tulokseen, voidaan pitää saavutuksena :) Fiilis koko juoksun ajan oli hyvä, vaikka 18 kilsan kohalla vasen etureisi vähän alkoi ilmoitella olemassaolostaan. Maalissa oli tunne, että olisi vielä jaksanut vähän pidemmällekin, ehkä sitten joskus sinne maratoonillekin voisi tähdätä...

HCR:n lähtöviivalla

Tavotteena on ensi keväänä tietysti ajan parantaminen. 5 minuuttia pois viime vuotisesta ajasta on tavoitteena eli 2.15 lähdetään tavoittelemaan. Ilmottautumishetkellä piti tietysti laittaa tavoiteaika, jotka olivat 10 min välein. Siinä sitten arvoin 2.10 ja 2.20 välillä, mutta aika pian tuohon 2.10 päädyin, koska sitä lähemmäs on kuitenkin tavoite. Ensi keväänähän sen näkee miten lähtöryhmät jakautuvat, onko seurassa kovempia juoksijoita vai omantasoisia. Yhtä ryhmää parempi lähtöryhmä lienee tiedossa viime vuotiseen verrattuna. Jokainenhan juoksee oman kuntonsa mukaisesti, eikä viimeisessä lähtöryhmässä ole mitään vikaa, siellähän itsekin viimeksi olin. Itselleni tällä lähtöryhmissä nousemisella on kuitenkin enemmänkin henkinen vaikutus, kun tietää, että kunto on noussut ja pystyy tavoittelemaan kovempaa aikaa. Sama oli syyskuun Midnight Runilla, jossa pystyin nousemaan yhtä lähtöryhmää ylemmäs tavoiteajan perusteella edelliseen vuoteen verrattuna. Ja siellä myös särkyi tavoiteaika ja hurjasta säästä huolimatta pääsin maaliin voittajana, itsensä voittajana, vaikka syysmyrskyn vuoksi meinasin jossain vaiheessa jäädä kotiin. 

Nyt siis kohti 4.5.2013!

Tänään soi: Kerkko Koskinen Kollektiivi - Laura Palmer

Joulun ovella

Ennen joulusyöminkejä oli tänään vielä vuorossa juoksulenkki pirtsakassa pakkasessa (-11). Vauhti ei päätä huimannut, mutta tulipahan käytyä ja nyt fiilis on loistava :) Lenkkikamppeet taitaa jäädä jouluks kotiin, koska joulunviettopaikkaani on luvattu rapsakkaa pakkasta aina -20 asti.

Eilen kokkailin joulusapuskoja ja kokeilun vuoksi tein myös omia joulusuklaita ekaa kertaa ikinä. Tuloksena oli pipari-saksanpähkinä-kuivattu hedelmä-suklaa ja vanilja-mustikka-valkosuklaa. Nam!

Tänään soi: Sekalainen joulumusa

Salia ja joulusuklaata

Alkuillan viihdykkeenä oli tänään Sh'bam ja BodyPump, joista ensimmäinen on yksi suosikkitunneistani. Ohjelma oli hiljattain vaihtunut molemmissa ja pääsin niitä nyt kokeilemaan ekaa kertaa. Sh'bam on aina yhtä kiva tunti sen tanssillisuuden vuoksi. Tämäkään ohjelma nro 10 ei tehnyt poikkeusta, tosin ekalla kerralla aina on vähän hukassa askeleiden kanssa. Mielestäni parani loppua kohden ja näin ensimmäisen kerran perusteella suosikikseni nousi biisi nro 9 Paradise By The Dashboard Light. Muitakin hyviä toki oli, mutta tuo jäi mieleen, koska koreografia oli hieman haastavampi kuin yleensä ja vaihteli paljon. Pumpista ei kai sen kummempaa. Siinä kuitenkin perusajatus on aina sama pienillä muutoksilla höystettynä.

Joululahjaostoksillakin piipahdin heti salin jälkeen, näin hyvin varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin keskittymiskyky petti nopeasti, kun väsy painoi jaloissa ja nälkä mahassa, vaikka banaani kerrottuna kahdella oli eväänä salin jälkeen. Loppuillan viihdykkeenä sitten olikin Subin leipänen, konvehtirasia ja ähky...

Tänään soi (ja näkyy): Putous osa 8/2012

You should be dancing... yeeaa!!

Tänään oli tanssi-ilta. Koska tanssikorttini vanhentuu pian ja kertoja on vielä käyttämättä, päätin vetäistä kaksi tuntia putkeen. Listalla oli old disco ja dance. Dance-tunnilla olen ennenkin käynyt, tosin eri päivänä ja eri opettajan opissa. Siinähän siis tanssilajit vaihtelevat muutaman viikon välein esim. jazz, show, disco, lattarit... Nyt lajina oli jotain mitä itse kutsuisin discoshowksi :D Old disco -tunti olikin sitten täysin uusi tuttavuus. Molempien tuntien koreografiaa oli tehty jo ennenkin ja muista tanssijoista näki, että olivat selvästi tanssineet enemmän ja tehneet niitä koreografioita ennenkin. Eipä siinä mitään ja mukaan vaan. Olosuhteisiin nähden pärjäsin mielestäni ihan hyvin. Välillä iski epätoivo, kun ei oikein meinannut pysyä mukana, mutta kun moneen kertaan toistettiin alkoi mullakin mennä kuviot oikein ainakin osittain. Tämän opettajan tunnit olivat selvästi vaativampia kuin missä aiemmin olen käynyt ja dance-tunnilla kädet pyörivät kuin vatkaimella.

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että mitä lähempänä olin opettajaa, sitä vähemmän osasin mitään tehdä. Teimme salin etuosaa kohden suurimman osan aikaa koreoita, mutta kun pariin kertaa opettaja käänsi tanssit salin takaosaa kohden eli tuli itse sinne takaosaan tanssimaan, meni mulla pasmat sekaisin ja jalat solmuun :D En vaan osannu tehä mitään vaik näin ihan läheltä mitä ois pitäny tehä! En oo ikinä mikään eturivin kannattaja ollukkaan, mutten tiennyt, että se tällaista aiheuttaa. Eikä oo ennen aiheuttanukkaan. Mikä lie lähemmyyspaniikki :)

Tykkäsin kyllä tunneista ja yritän ensikin viikolla mennä tunneille, jos olisin sitten vähän enemmän mukana. Ainoa ongelma jatkossa on se, että vuodenvaihteen jälkeen muuttuu lukkari aika radikaalisti ja vakkarituntini loppuu. Ja myös tämän päivän tunnit löytyvät jatkossa eri paikalta ja juuri sellaisesta ajankohdasta mikä on hankala mulle. Katsotaan nyt mitä tässä jatkossa sitten keksii tän tanssin suhteen. Loppua se ei voi, koska dance the night away :)

Tanssituntien innoittama tänään soi: Destiny's Child - Jumpin' Jumpin'

Back on track!

Tästä se taas lähtee! Tauon jälkeen I'm back on track ja ensimmäisenä suunta oli lenkkipolulle. Aika kevyesti lähdin vetämään, ku vähän vielä nenä tuhisi, mut hyvin tuntu kulkevan ainaki lönköttelyvauhil :) Samalla testiin pääsivät Englannin kaverilta joululahjaksi saamani (kyllä avasin jo paketin) nastat kenkiin. Tai liukuesteet tai miksikä niitä sanotaankaan? 

 

 

Juoksuun ei ehkä paras malli, parempi ois, jos kumiosa menisi kantapään taakse ja pysyisivät paremmin paikalla. Nytkin korjailin toista liukuestettä puolet matkasta ja lopuksi kävi niin, että se toinen sitten irtosi loppumatkasta, mutta onneksi löytyi vähän matkan päästä. Alustana oli nyt aika tasainen luminen (välillä pöpperöinen) tie missä olen ennenkin hyvin pystynyt juoksemaan ilman nastoja, joten ehkä toimisivat paremmin toisenlaisella (jäisemmällä) alustalla. Tosin en sinne jäälle taida ehdoin tahdoin mennä juoksemaan. Uskon kyllä, että vähän lisää pitoa toivat nytkin. Ja nastat lähtevät kyllä seuraavallakin kerralla mukaan, pitänee varmaan vaan vetää ne vielä ylemmäs, jotteivat putoa.

Vakkarilenkkipolkua

Onnistuin vielä söhläämään Sportstrackerin niin, etten sitten saanut mitään tallennettua ylös. Vois ehkä opetella muistamaan, ettei sammuta ohjelmaa heti lähdön jälkeen (lue: opettele käyttämään uutta kännykkää). Kaikesta huolimatta oli kyl oikein piristävä lenkki, jee!!

Tänään soi: Robbie Williams - Come Undone

Mitä oli elämä ilman liikuntaa?

En ole ollut näin pitkään poissa pelistä liikunnan suhteen kahteen vuoteen. Pisin aika taisi olla viime kesänä, kun olin 1,5 viikkoa matkoilla, silloinkin kyllä tuli liikuttua paljon lähinnä kävelyn, tanssimisen tms. merkeissä. Viime yönä näin kahta eri unta liikunnasta, kertoo varmaan jotain, että alitajuisesti yritän jo kovasti liikkua :) Tässä kun ajatuksiaan pyörittelee tuli vain mieleen, että mitä tuli tehtyä vapaa-ajalla ennenkuin liikuntakärpänen puri pari vuotta sitten? Onhan sitä toki muutakin elämää kuin liikunta, mutta pian 2 viikon liikuntatauon jälkeen alkaa huomaamaan miten paljon nykyään oikeasti panostan liikuntaan ja kuinka paljon se vie aikaa. Yksinkertaisesti minulla ei ole tekemistä iltaisin! Ellen sitten näe kavereita tms. Töistä lähtiessä on outo fiilis, kun tietää, että saa mennä kotiin istumaan koko illaksi. Saa? Joutuu ennemminkin! Täällä sitä on kökötelty monta iltaa putkeen suklaaherkut kourassa niinku joskus ennen. Osa tässä asiassa on myös se, että en halua enää siihen samaan takaisin ja niitä 25 kiloa takaisin. Pelkään painon lähtevän herkästi nousuun, kun en osaa kontrolloida herkkujen syömistä ja liikunta on tauolla. Niinpä niin, mitä sitä tosiaan on ennen tehnyt iltaisin kotona...?

Midnight Runin jälkitunnelmia viime syksyltä

Tänään soi: Band Aid - Do They Know It's Christmas?

Relax

Kaikkihan varmasti tietää, että urheilun vastapainona pitäisi myös olla kehonhuoltoa. Omalta osaltani tuo kyllä usein jää liian vähille. Tykkään käydä enemmän tunneilla, joissa tulee kunnolla hiki eli mitä kovempaa ja hikisempää niin sen parempi. Rauhallisemmat ja kehonhuollolliset tunnit ovat usein liian rauhallisia makuuni enkä malttaisi olla paikallani. Venyttelyt yleensä muistan tehdä vielä kotona treenin jälkeen, vaikkakin lyhyesti. 

Tänään kuitenkin pääsin kokeilemaan kehonhuoltoa kunnolla, kun kävin kuumakivihieronnassa. Sain jokin aika sitten lahjakortin day spa:han ja hoitomenusta valitsin tuon kyseisen hieronnan. Olen myös erittäin huono käymään hierojalla, koska niskan/yläselän seutu on niin herkkä, että hieronta on melkein tuskaa, koska jännitän niin paljon ja hytkyn paikallani. Kuumakivihieronta oli kuitenkin ihan miellyttävä kokemus. Käsittely ei ollut niin kovakouraista, koska välikappaleena olivat nuo lämmitetyt laavakivet. Maltoin pysyä paikallani koko 75 minsaa, vaikka niskan ja yläselän kohdalla kyllä piti vähän jännittää. Oikein rentouttava kokemus ja aika meni todella nopeasti. Sen jälkeen istuin pitkään loungen puolella ja tuijotin vain eteeni tyhjällä katseella ja suu auki, varmasti mielenkiintoinen näky :)

Tänään soi: Diddy, Dirty Money feat. Skylar Grey - Coming Home

Ja tauko jatkuu...

Jo 1,5 viikkoa liikuntataukoa ja elimistö huutaa liikuntaa ja tuntuu et paino on noussu ainaki 5 kiloo... Ei se oo, vaik henkisesti silt tuntuuki ku on mässänny entiseen tahtiin. Flunssa ei oo vieläkään täysin antanu periks, vaikka jo elättelin toivoo et nyt loppuviikosta oisin päässy treenaamaan. Eipä tässä taideta vielä ainakaan pariin päivään mennä ottamaan hikee pintaan, vaik olo onki jo paljon parempi ni lienee parempi vielä ottaa pari lepopäivää senki jälkeen ku viimesetki flunssan rippeet on kadonnu. Nenäkannun eli sarvikuonon kävin ostamassa pari päivää sitten nenähuuhtelua varten ja kyllähän siitä on apua ollu, et saa tukkosen nenän auki ja oloki parani. Suosittelen kokeilemaan!

Nuhanenän kaverit

 Pulkkamäkeen hilpastiin tänään kaverin ja Englannin vahvistuksen kanssa. Kyllähän seki kuntoilusta kävi, ku noustiin mäen huipulle uudelleen ja uudelleen. Puuskuttamaan ihan pisti ja huomas kyl ettei viel oo täydessä terässä. Nousu oli kyl sen verran pitkä ja jyrkkä, ettei sitä terveenäkään puuskuttamatta ylös pääsis. Ehkä kulutin kuitenki sen verran et voin nyt herkutella Englannin tuliaissuklailla :)

Tänään soi: Don Johnson Big Band - Living The Life

Tänään vuorossa suklaata ja vähän penkkiurheilua

Flunssa alkaa pikkuhiljaa antamaan periksi, vaikka tänään töissä aika pitkälle mentiin honottavalla nenä-äänellä ja korvat lukossa. Salille en kuitenkaan taida vielä muutamaan päivään uskaltaa, koska kunnossa en vielä ole ja jotta elimistö saa kunnon levon. Houkutus kyllä olisi suuri jo loppuviikosta kokeella treenata, mutta onneks ulkomaan kaveri on viikonlopun Suomessa, ni menee sopivasti aika sen houstaamiseen :)

Nyt kun en vielä liikuntaa uskalla harrastaa, voinkin siirtyä toisen addiktioni pariin eli suklaaseen. Nam! Kaupasta lähti mukaan piparkakkusuklaata, jota tässä oon nyt vedelly ihan innoissani. Ja huomenna on hyvä olo ja turvottaa… Aina sama laulu, en tiiä millon sitä oppis hillitsemään tätä herkuttelua. Välillä toimii, että ostan vain pienen määrän, mutta mikä siinä on et useemmin tulee ostettuu enemmän ku yks suklaapatukka…? Tätä mässäämistäni sitte kompensoin liikunnalla, mikä nyt on pannassa, joten jos oisin järkevä niin laittaisin suklaankin pannaan muutamaks päiväks. You wish! Ei tuu onnistumaan :P Tässä pari päivää onki menny vähän vähemmällä ruualla, ku on haju- ja makuaistit ja ruokahalu ollu hakusessa, mut sieltä se sokerihiiri taas löyty. 

Eilen YLE:ltä tuli BBC:n dokumentti "Totuus kuntoilusta". Siinä tuli ihan mielenkiintoisia näkökulmia mm siihen miten geenit voivat vaikuttaa aerobiseen kehitykseen, miten paljon pienikin liikkuminen vaikuttaa aineenvaihduntaan ja miten 20 sekunnin treeneillä voi olla vaikutusta kuntoon ja insuliiniherkkyyteen. Ohjelma on nähtävissä YLE-Areenalla muutaman päivän ajan, mutta pidemmän päälle siitä voi käydä ihmettelemässä (lähinnä tekstiversiona) BBC:n sivuilla in English.

Salillakin on vaihtunut/vaihtumassa ohjelmat ja innolla ootan uusia. Erityisesti ootan Sh’bamia, viimeisin ohjelma kun ei täysin mun mieleen ollu, katotaan miltä uus näyttää. BodyPumpissa oon aina koukuttunu hartiabiiseihin, (en niinkään lihasryhmänä, sillä iso toistojen määrä kun tuppaa olemaan aika raastava reistailevalle olkapäälle) mutta biisit nimenomaan on lähes aina ollu ohjelman parhaimpia, joten senkin kunniaks:

Tänään soi: Scooter feat Vicky Leandros - C'est Bleu

Treeniä ja suklaata

Oman blogin aloittaminen on ollut jo pitkään mielessä. Toki kirjoitin blogia 3-4 vuotta sitten ollessani opiskelijavaihdossa ulkomailla, mutta jatkuvamman blogin aloittaminen on aina jäänyt. Lueskelin jälleen blogeja ja päätin, että nyt sen omankin aloitan. Tänään on hyvä päivä aloittaa, sillä istun sohvannurkassa nenä punaisena, villasukat jalassa ja vieressä kasa nenäliinoja. Kyllä, flunssa iski ja käytänkin nyt tämän sairaslomapäivän blogin aloittamiseen, jotta saan edes vähän aikaa tapettua ennen kuin tulen mökkihöperöksi :) 

Kuten blogin nimikin kertoo, tiedossa on tarinoita liikunnasta ja rakkaasta suklaa-addiktiostani. Tykkään harrastaa liikuntaa, mutta osaan myös sen toisen puolen eli herkuttelun, joka välillä (usein) karkaakin käsistä. Molempia siis hyvässä tasapainossa. En aio kirjoitella suklaareseptejä tai muutakaan vastaavaa vaan siitä miten sovitan treenin ja suklaan yhteen… tai jotain sinnepäin? Ehkä enemmänkin siitä treenamisesta, koska tuskin kukaan jaksaa ainaisesta suklaan syömisestä lukea. Ja väliin mahtunee vähän muutakin ajatusta mitä mieleen juolahtaa. 

Vaikka liikunta on minulle nykyään ihana pakkomielle, ei se sitä aina ole ollut. Laihdutin 20 kg vajaassa 1,5 vuodessa ja sitä ennen tipahti 5 kg hitaamalla tahdilla reilussa puolessa vuodessa. -25 kg oli itsellekin yllätys, mutta tähän ei tarvittu mitään ihmedieettejä tai nälännäkemistä vaan yksinkertaisesti herkkujen vähentämistä ja liikunnan lisäämistä. Tätä ennen olinkin sohvaperuna, välillä jaksoin ja ehdin jotain liikuntaa harrastamaan mutten koskaan niinkään säännöllisesti. Nykyään tulen hulluksi, jos en pääse säännöllisesti liikkumaan. Tavoittenaani on vähintään 3 tuntia viikossa hikiliikuntaa. Lajeina löytyy kuntosalin ryhmäliikuntatunnit laidasta laitaan ja siellä kuntosalin puolellakin olen yrittänyt alkaa vierailemaan lähinnä kahvakuulan kahvassa roikkuen, mutta kuntosalitreenistä en ole jostain syystä innostunut. Osittain johtuu myös siitä, että minulla ei ole treeniohjelmaa enkä vain viitsi mennä tekemään jotain. Niin ne lajit siis, jumppien lisäksi löytyy juoksu, johon jäin koukkuun 1,5 vuotta sitten. Sitä ennen vihasin juoksemista enkä ikinä käynyt lenkillä, mutta nyt olen addiktoitunut kyseiseen lajiin. Puolimaratonin vedin viime keväänä ja pari kympin kisaa on myös takana. Tanssitunneilla käyn myös, lajina sitä mitä monet tanssistudiot kutsuvat nimellä ”dance” eli sekalaisia tanssilajeja (disco, jazz, hiphop, show, lattari…). Tanssiharrastus olikin pitkäaikainen haaveeni ja tänä syksynä vihdoin pääsin sen pariin. Ensi vuoden alussa on tarkoituksena aloittaa sähly, josta innostuin tässä syksyllä kun sitä kerran pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa. 

Eli tässäpä tämä eka postaus. Katsotaan mitä tuleman pitää kunhan ensin tästä flunssastani toivun ja pääsen takaisin treenaamaan :) 

Tänään soi: Haloo Helsinki! - Huuda!