Se paljon puhuttu suola

Pääsin työni puolesta viime viikolla ravitsemus-aiheiseen koulutukseen. Sieltä hyvin jäi mieleen erityisesti suolan käyttö. Suomalainen mies käyttää päivässä keskimäärin 8,9 g ja nainen 6,5 g suolaa. Suositus suolan käytöstä on 5 g/päivä eli suositukset paukkuvat aika lailla. Suurin osa saadusta suolasta onkin piilosuolaa, sillä jopa 2/3 suolasta tulee liha- ja viljatuotteista. 1/3 saadusta suolasta on itse lisättyä tai tulee muista ruokatuotteista. Omaa suolan käyttöä ruoanlaitossa on helppo tarkkailla ja esimerkiksi ruoanvalmistuksen lopussa lisätty suola vaikkapa ruoan päälle, tuo suolan maun paremmin esille kuin, että sitä on sekoitettu ruoan joukkoon valmistusvaiheessa. Piilosuola onkin se hankalampi tapaus. Onneksi monissa elintarvikkeissa kuitenkin tulee olla merkintä suolapitoisuudesta, mutta kuinka moni niitä suolapitoisuuksia lukee ja kuinka moni tietää, onko kyseessä sopiva määrä suolaa vai ei. Voimakassuolaisuus tulee pakkauksessa ilmoittaa, mutta senkin raja vaihtelee elintarvikkeesta riippuen.

Koulutuksen innoittaman syynäsin omia kaappejani läpi ja alla olevan listan tuotteet taisivat kaikki sisältää sopivan määrän suolaa. Kaikki suolamäärät on ilmoitettu g/100 g.
- Reissumies-leipä 1,1 g
- arinaleipä 1,3 g
- Oululaisen hapankorput 1,5 g
- Becel-margariini 0,5 g
- Koskenlaskija-sulatejuusto 1,1 g
- Atrian ohuen ohut paahdettu kinkku 1,9 g (sydänmerkki)

Lisäksi löysin pari tuotetta, missä suola oli ilmoitettu natriumina. Tuotteiden todellinen suolapitoisuus saadaan selville kertomalla natriumin määrä 2,5:llä. Näissä tuotteissa suola ja sen määrä oli merkittynä erikseen ainesosalistassa myös %-määränä.
- pakastetut katkaravut 0,68 g natriumia = 1,7 g suolaa (pakkauksessa ilmoitettu suolan määrä 1,7 g)
- Pirkan ketsuppi 0,8 g natriumia = 2,0 g suolaa (pakkauksessa ilmoitettu suolan määrä 1,9 g) 
Nuo laskelmat pitivät siis aika hyvin paikkansa verrattuna ilmoitettuun suolamäärään. Joissakin tuotteissa suolan määrä laskettuna natriumista saattaa olla korkeampi kuin ainesosalistassa, jos raaka-aineessa on luontaisesti natriumia tai tuotteeseen on lisätty jotakin natriumia sisältävää lisäainetta niin kuin se nykyään joka paikassa puhuttu natriumglutamaatti (=aromivahvenne). 

Vähän aikaa jouduin miettimään sydänmerkin suosituksia kinkun kohdalla. Suolaa siinä on 1,9 g/100 g eli 1,9 %. Kyseisten lihatuotteiden voimakassuolaisuuden raja on 1,9 %, joten jokin tässä ei nyt täsmännyt, jos kyseessä on sydänmerkin arvoinen tuote? Atrian nettisivuilta löysin kyseisen tuotteen kohdalta merkinnän 0,7 g natriumia/100 g. Eli onko tämä se selitys sydänmerkille? Ihan en itse pysynyt kriteereissä mukana :) Kinkku sisältää kuitenkin myös natriumnitriittiä (=lihatuotteiden eräänlainen säilöntäaine), mitä ei kuitenkaan saisi liikaa nauttia. Kumpi sitten on parempi vaihtoehto natriumglutamaatti vai natriumnitriitti? Kysymykseen tämä jääkin, en ainakaan itse löytänyt vastausta.

Merkkiä joka suuntaan

Miksi suolan saannista sitten niin paljon puhutaan? Yksinkertainen syy: terveysvaikutukset. Miten se sitten vaikuttaa? Verenpaine nousee, munuaiset kuormittuvat ajan myötä, sydän ja verenkiertoelimistö rasittuvat, aivohalvauksen, sepelvaltimotaudin, mahasyövän, muistisairauksien ja osteoporoosin riski kasvaa. Suola myös sitoo nestettä, joten elimistöön kertyy turvotuksia. Lopputulemana elinikä pidentyy, jos verenpaine pysyy hyvällä tasolla koko elämän ja juurikin liikunnalla ja ruokavaliolla pystytään hyvin paljon siihen vaikuttamaan.

Lähteinä: www.sydanliitto.fi, www.syohyvaa.fi