Tarinaa kuntotestien takaa

Koulun puitteissa kävin parin viikkoa sitten tekemässä erilaisia terveyskunnon kuntotestejä, joista sitten kirjoittelin raportin. Ajattelin nyt hieman avata joitakin testejä, niiden suoritustekniikkaa ja vähän tulkintaakin. Oikeastaan kaikki testitulokset verrataan taulukoihin, joista nähdään testattavan kuntotaso.

Polkupyöräergometri ja UKK-kävelytesti ovat suosittuja terveyskunnon mittaamisen testejä. Molemmissa testeissä mitataan maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) eli aerobista kuntoa. UKK-kävelytesti on kahden kilometrin mittainen testi, joka kävellään tasaiseen, ripeään tahtiin tasamaalla. Testin loputtua mitataan syke, jonka perusteella lasketaan VO2max seuraavalla kaavalla: 116,2 - 2,98 x aika – 0,11 x syke – 0,14 x ikä – 0,39 x BMI. Saatua lopputulosta sitten verrataan viitearvotaulukkoon, jota en netistä valitettavasti löytänyt. Netistä kyllä löytyy laskureita, joista tuloksen voi laskea hieman helpommin, esimerkiksi täällä. 

Polkupyöräergometri tehdään kuntopyörällä sykemittarin kanssa ja siinä on 3-4 neljän minuutin pituista nousujohteista kuormaporrasta, joiden tasot ovat 40-80 % arvioidusta VO2max:sta. Testi voidaan suorittaa 12 minuutin submaksimaalisena testinä tai suorana testinä, jolloin testausta jatketaan uupumiseen asti. Testitulosten laskeminen onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu, sillä siinä huomioidaan mm maksimisyke, aktviivisuuden taso, ikä, sukupuoli, arvioitu teho watteina ja sitten piirrellään vähän taulukoita.

Staattinen selkätesti eli vartalon ojentajalihasten staattinen testi mittaa vartalon ojentajalihasten staattista kestävyyttä. Kyseessä on Biering-Sörensenin testi, joka on yleisin selän lihaskuntoa mittaava testi, joka suoritetaan vatsallaan testipenkillä ylävartalo taipuneena 45 asteen kulmaan suoliluun harjun kohdalta. Testissä on tarkoituksena pitää ylävartalo vaakatasossa niin pitkään kuin mahdollista. Enimmäisaika suoritukseen on 240 sekuntia eli 4 minuuttia. 

Vatsalihastesti voidaan suorittaa esimerkiksi 3-vaiheisena testinä. Tällöin polvet ovat 90 asteen kulmassa selinmakuulla, jonka jälkeen ensin kurotetaan ensin kohti polvia kämmenet reisiä pitkin liukuen, toisena käsivarret ovat rintakehän päällä ristissä ja pyritään saamaan kyynärpäät polviin ja kolmantena on myös pyrkimys saada kyynärpäät polviin, mutta tällöin sormet ovat korvien kohdalla. Jokaista vatsalihasliikettä tehdään 5 kertaa ilman taukoja koko kolmen sarja yhdessä. Toinen vaihtoehto on minuutin ajan kestävä testi, jossa kädet ovat niskan takana ja polvet 90 asteen kulmassa. Minuutin aikana tehdään niin monta vatsalihasliikettä kuin ehditään. 

Eteentaivutustestissä eli kurotustestissä mitataan reiden takaosan venyvyyttä ja yleistä vartalon notkeutta. Kurotustestin tulokseen kuitekin vaikuttaa monien eri lihasten ja nivelten rakenteet, joten se ei kerro pelkästään mahdollisesta reiden takaosan kireydestä. Ennen testiä on tärkeää lämmitellä ja venytellä. Testissä istutaan lattialla, jalat suorina, jalkaterät mittalaatikon reunaa vasten. Etureunan mitta on 25 cm, joka on siis lähtötaso ja siitä ylimenevät sentit lisäävät tulosta. Testi suoritetaan kurkottamalla rauhallisesti mahdollisimman pitkälle eteenpäin kolme kertaa, joista paras tulos jää voimaan. 

Tänään soi: telkkari
 
Lähdemateriaalina: Kuntotestauksen käsikirja ja Terveyskunnon testaus.