Stressipossu

Nukuinpa sitten päikkärit tänään. No, ihmiset nukkuvat päikkäireitä, ei siinä mitään uutta. Mutta poikkeuksen tässä tekee se, että minä EN nuku päikkäreitä kuin muutaman kerran vuodessa ja yleensä silloin, jos edellisen yön unet ovat jäänet minimiin. Tänään kuitenkin uni vei voiton ja vedin peiton korviin iltapäivästä. Koko viikko on ollut kiireistä töissä ja olen vetänyt ylitöitä ja tämä on kyllä näkynyt. Olen ollut kärttyisä ja väsynyt. Nukkuminen on levotonta ja viime yönä heräsin klo 3.30 ja valvoin tunnin. Yleensä nukahdan samantien, jos satun yöllä heräämään. Unet ovat vauhdikkaita ja muistan uneni aamuisin, lisäksi näen usein unta töistä. En ole jaksanut mennä töiden jälkeen jumpalle (enkä toisaalta ole ehtinyt kun työt ovat venähtäneet), vaikka treenikamat ovat olleet mukana. Kaiken tämän lisäksi kehitin eilen huuliherpeksen ihan stressin vuoksi. Ei ihme, että väsytti. 45 minuutin päikkärit venähtivät reiluun 1,5 tuntiin, mutta sitten oli pakko nousta, jotta ehdin varatulle tunnille. Tarkoituksena oli mennä salille jo hyvissä ajoin ja sen jälkeen juoksutunnille, mutta toisin kävi ja ehdin vain juoksu(puoli)tunnille ja siihen päälle crosstraineria. Tehot eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta hyvä fiilis jäi kuitenkin. Huonot unet ja stressi kyllä vaikuttavat elimistöön ja huuliherpes on hyvä mittari stressin siedossani. Tule jo loma!

Bongailin tänään uusia tuntikonsepteja saliltamme, jotka alkavat tammikuun alussa. Mielenkiinnon herätti ainakin uudet Urban Tribes -juoksutunnit, joissa on kaksi osiota, sisäliikuntaharjoittelua ja keväällä alkavat juoksuharjoitukset ulkona. Toinen kivalta kuulostava tunti oli Speed'n'Sports eli nopeus-, kestävyys- ja ketteryysharjoittelua.

Tänään soi: Ei yhtään mikään :)

Terveellinen banaanikakku

Leipominen on minulle harvinaista herkkua ja yksinkertaisesti siitä syystä, että jos jotain leipoisin niin myös sen söisinkin. Kaiken. Yksin. Ei hyvä yhdistelmä. Tämän vuoksi leivon nykyään aika harvoin, lähinnä jos on kavereita tai muita vieraita kylässä. Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja maanantain ja toivon mukaan hyvin menneen tentin kunniaksi päätin leipoa kakkua. Hehe, no oikeasti olisin leiponut ilman mitään syytäkään, mutta aina on hyvä olla "syy" leipomiselle :) Löysin eilen kakkureseptin, johon ei tule rasvaa, sokeria tai muitakaan makeutusaineita tms. Tämä on myös maidoton ja helposti siitä saa tehtyä myös gluteenittoman, kun jättää vehnäjauhot pois tai korvaa ne jollain muulla (en tosin tiedä mitä rakenteelle käy silloin), joten kakku sopii monenlaiselle ruoka-allergikolle. Tämä huomio sen vuoksi, että pikkujouluja valmistellessani jouduin huomioimaan monet erityisruokavaliot ja niiden pohjalta ei-ammattikokkina suunnittelemaan menun, mikä ei ihan helpoin tehtävä ollut.

Resepti on alunperin tästä blogista, mutta muokkasin sitä hieman sen perusteella mitä kaapista ja kaupasta löytyi. Alkuperäisessä reseptissä oli myskikurpitsaa, proteiinijauhetta ja raakakaakaota, jotka korvasin muilla aineilla. Myös kuorrutuksen jätin pois. Omasta versiostani muodostui enemmänkin banaanikakku, jonka resepti meni näin:
 
- 2,5 banaania
- 1 avokado
- 4 taatelia 
- 2 kananmunaa
- 2 rkl vehnäjauhoja
- 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Kaikki aineet sekaisin blenderissä ja kaadetaan kakkuvuokaan. Itselläni oli 25 cm halkaisijaltaan oleva vuoka ja sen vuoksi tästä tuli aika matala, joten pienempikin vuoka käy. Uuniin 175 astetta ja n. 25 minuuttia. Lopputulos oli siis banaanikakku :) 

 

Maistui yllättäen banaanilta, muttei kuitenkaan liikaa. Rakenne oli pehmeä ja hieman kostea. Kuorrute (maapähkinävoi ja mantelilastut) olisi varmasti tuonu lisämakua, mutta hyvä näinkin. Vie kyllä makeannälkää ja hyvällä omalla tunnolla voi syödä vähän enemmänkin, koska kalorimäärät ovat pienempiä verrattuna normikakkuun. Alkuperäisessä reseptissä oli hieman yli 800 kcal (siis koko kakussa) ja veikkaan, että oma versioni on aika samoissa lukemissa ainemuutosten/poistojen vuoksi. Lisäksi ainesosathan ovat terveellisiä, rasvat peräisin avokadosta, makeus banaanista ja taateleista, joten terveyskakun ainesta tässä kyllä on :) 

Loppuun vielä viime viikon kuntoilut:
ma: -
ti: sähly
ke: -
to: -
pe: Sh'bam+BodyPump
la: -
su: spinning

Tänään soi: Robbie Williams - Candy

Maraton-unelmia

Itsenäisyyspäivää/joulun odotusta

Suklaata, suklaata, suklaata pitkin viikkoa. Joulun aika on paha siitä, että kaupat ovat täynnä suklaata monessa muodossa. Tietää taas syöneensä suklaata viime aikoina enemmän kuin pitäisi ja se tuntuu myös olossa. Tänään olin kaverin luona istumassa iltaa ja katsomassa Linnan juhlia ja syömässä. Sehän tiesi lisää herkuttelua, sillä tarjolla oli juustoja, lusikkaleipiä, luumurahkaa, viiniä, tietysti suklaata ja muita herkkuja, mutta onneksi myös salaattia. Turvotus on silti taattu... Onneksi kävin salilla vetäisemässä Sh'bam+BodyPump-yhdistelmän, niin sai jotain tehtyä ennen illan herkuttelua. Molempia ohjelmia oli mixattu kivasti ja tuntui, että jalka nousi ja rauta vääntyi hieman aiempaa paremmin :) Askelkyykyt ovat nyt pari kertaa tuntuneet pakaroissa niin, että ihme jos ei jossain näy, jos tätä rataa jatkuu!

Eilen jälleen mietin maraton-unelmani toteuttamista. Katselin Helsinki City Marathonin sivuja ja houkutus maratonin juoksemisesta ensi vuonna alkoi kolkutella mielessä. Ongelmana tällä hetkellä on se, että juokseminen on viime aikoina jäänyt vähälle. Tai no oikeastaan jo viime kevään puolimaratonin jälkeen on juokseminen ollut vähäistä. Tiedän, että maratonia varten pitäisi treenata ja juosta, juosta ja juosta eripituisia ja erivauhtisia lenkkejä ja treenaaminen pitäisi aloittaa jo nyt. Kuitenkaan juoksu, juoksu ja juoksu ei tällä hetkellä hirveästi houkuta. Enemmän innostaa jumpat, sali ja sähly. Kuitenkin pidän kunnostani huolta jatkuvasti ja kehitän sitä vaikken käykään juoksemassa. Mietinkin sitä, että riittäisikö, jos keskittyisin enemmän siihen mitä haluan tehdä eli jumppaa, salia ja sählyä ja jättäisin juoksemisen vähemmälle vai juoksisin enemmän, vaikkei kiinnostakaan? Taipuisin itse tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä treenaamisen pitää olla kivaa ja innostavaa eikä missään nimessä pakkopullaa. Tämä ei ole paras vaihtoehto maratonin treenaamista varten, mutta treeniä kuitenkin. Toki myös juoksua pitää tehdä, sillä kylmiltään kisoihin lähteminen ei kuitenkaan tulisi onnistumaan. 

Torilla on tavattu 2011 :)

Kuulostaa ehkä oudolta, että haluaisin juosta maratonin, vaikken tällä hetkellä ole kovin innostunut juoksemisesta, mutta näin se vain on. Kyse on myös paljolti itsensä voittamisesta ja siitä tunteesta, että kyllä minä pystyn ja näytän itselleni ja kaikille :)

Tänään soi: Itsenäisyyspäivän kunniaksi telkkarista jääkiekon MM-kisojen finaali 2011, jeejee!

Elämäntapamuutos - minun tarinani

Tietoja minusta -kohdassa tuolla sivupalkissa on maininta "takana elämäntapamuutos ja -25 kg". Ihan blogini ensimmäisessä tekstissä vajaa vuosi sitten kerroin hieman taustaani, mutta ehkä taustaa voisin avata lisääkin, sillä esim. Blogilistan kautta sana elämäntapamuutos on yksi tie blogiini ja tätä aihetta tulee nykyään harvemmin sivuttua. 

En ole koskaan ollut mitenkään hoikka, normaalipainoinen kuitenkin vaikkakin siellä kasvukäyrien ja painoindeksien ylärajoilla jo pitkään. Painoni alkoi nousta vuonna 2004 kun olin Kanadassa harjoittelussa ja sikäläinen ruokakulttuuri vei mennessään ja painoa karttui silloin ja lisäksi painonnousu jatkui kotiuduttuani. +5 kg tuli noin puolessa vuodessa ja pari kiloa siitä sain sitten pois muutamassa kuukaudessa. Sen jälkeen paino alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin, kunnes vuodenvaihteessa -05-06 painoni oli noussut n. 12 kg vajaan kahden vuoden takaiseen verrattuna. Tässä vaiheessa tein päätöksen, että kilot saavat lähteä ja aloitin liikunta- ja ruokakuurin. Jumppasin neljästi viikossa ja vedin kuntosalitreenin kahdesti viikossa. Tätä ennen liikuin hyvin vähän, joten liikuntamäärät siihen verrattuna olivat suuria. Söin todella kevyesti, en kuitenkaan nähnyt nälkää, mutta enimmäkseen tuli syötyä mm keittoa ja salaattia. Ei mitään ylimääräistä, max kerran viikossa suklaapatukka oli sallittua. Putosihan se paino siinä hyvää tahtia. 3,5 kk:n tulos oli -10 kg eli 0,5-1 kg per viikko, mikä on toisaalta ihan normaali painonpudotusvauhti. Siihen se kuitenkin jäi, sillä olin vetänyt liian tiukkaa kuria ja retkahdus tuli ja vielä aika rankalla tavalla. 

Palasin takaisin entiseen ruokarytmiin ja herkut palasivat kuvioihin. Taas oltiin siinä pisteessä, että paino alkoi nousta ja neljän vuoden kuluttua eli keväällä -10 painoni oli noussut 18 kiloa siitä mitä se oli edellisen laihdutukseni jälkeen. Kilot olivat siis tulleet takaisin ja vielä extrakilojen kera. Jälleen tuli päätös, että kilot saavat lähteä, sillä en halunnut olla nuori ja ylipainoinen ja kaiken lisäksi terveydenhoitaja, joka kehoitti muita pudottamaan painoaan. Tämän päätöksen jälkeen sainkin 3 kiloa pois ennen kesää ja loppuvuodesta lähti vielä 2 kiloa lisää. Pikkuhiljaa oli silloin periaatteeni ja hyvin siinä pitäydyinkin. Vuodenvaihde -10-11 oli kuitenkin ratkaiseva, sillä silloin päätin, että seuraavan kevään aikana lähtee 5 kiloa ja näin kävikin. Olin jo noin kolmessa kuukaudessa saavuttanut tuon viiden kilon pudotuksen ja matka jatkui siitä. Runsaassa viidessä kuukaudessa tulos oli -9 kg. Kesällä päätin ottaa rennommin, enkä kiinnittänyt huomiota painooni niin tarkasti, tavoitteeni oli vain pitää painoni samana kesän ajan. Loppuvuodesta lähti vielä -6 kg ja seuraavan kevään aikana loput -5 kg. Keväällä -12 eli reilussa kahdessa vuodessa tulos siis oli -25 kg ja lopputuloksena painoindeksi 22,5.

Syksy 2010

Kevät 2013

Painonpudotus oli kaiken lisäksi aika helppoa. Ei mitään ihmedieettejä tai jatkuvaa nälännäkemistä tai liikuntarääkkiä vaan yksinkertaisesti sopivassa suhteessa ruokaa ja liikuntaa. Vähän ruokamäärien ja herkkujen karsimista ja liikunnan lisäämistä, that's it. Mistään en ole joutunut luopumaan, paitsi kiloistani :) Moni on kysellyt, että millä kuurilla sain painon putoamaan ja osalle se tuleekin yllätyksenä, että pelkkä elämäntapamuutos on kaiken tämän takana. Blogistakin on selvinnyt, että ihan sitä -25 kiloa en ole pystynyt pitämään poissa, vaan n. 4 kiloa siitä on tullut takaisin. Kaikki kuitenkin sanovat, ettei sitä missään huomaa ja itsekin näen sen vain vaa'assa. Vartalo on muokkautunut liikunnan myötä ja lihasta on tullut lisää. Painan nyt suunnilleen saman verran kuin vuonna 2004, mutta kehonkoostumus on hieman erilainen :) Pahimmillaan olin 18 kiloa ylipainoinen ja painoindeksikin enimmillään 30,3. Paljon on siis muuttunut. (Tässä mukana olevat kuvat eivät ole maailman parhaimmat vertailukuvat, mutta kertonevat kuitenkin jotain painoerosta./Edited: syksyn kuva vaihettu vähän parempaan vertailukuvaan.) Korvien väliin kuitenkin on jäänyt se, etten näe itseäni samalla lailla kuin muut ja omasta mielestäni peilistä välillä katsoo monta kiloa painavampi ihminen kuin mitä todellisuus oikeasti on. Tästä ajattelutavasta kun vielä pääsisin kokonaan eroon, mutta hyvältä tämä silti tuntuu :) Painonpudotuksella on niin monia hyviä puolia, etten lähde niitä tässä edes luettelemaan, mutta ennen kaikkea terveys!

Mitä olen oppinut? Ei liian tiukkaa kuria ruoan suhteen. Kukaan ei kuitenkaan pysty noudattamaan mitään ruokavalioita koko loppuelämää, joten parempi on sallia kaikkea kohtuudella ja välillä vähän enemmänkin kuin kohtuudella :) Liian tiukan kurin seurauksena kilot tulevat helposti takaisin ja vielä extrojen kera niin kuin minullekin kävi. Ja hiljaa hyvää tulee. Nykyään en voisi olla ilman liikuntaa ja pääni ja elimistöni suorastaan vaatii liikkumista. 3-4(-5) tuntia on nykyään aika vakio liikuntamääräni viikossa. Se on rakas harrastus ja tuottaa hyvän olon tunnetta. Seuraan painoani aktiivisesti edelleen ja osittain juuri liikunnan avulla saan sen pysymään aisoissa, koska syön edelleen liian usein herkkuja. Kuitenkin tiedän, että saan painoani helposti pudotettua pari kiloa, jos maltan vetää pari tiukempaa viikkoa. Tämä ei tarkoita nälkäkuuria, vaan jätän hetkellisesti kaikki herkut ja ylimääräisen syömisen pois sekä liikun vielä normaalia enemmän. 

Pärjäsin elämäntapamuutoksessani/painonpudotuksessa ns. omillani, en tarvinnut muiden tukea, nettiryhmiä tms. taustalleni, koska päätös oli ja piti. En kuitenkaan näe näissä nettiryhmissä ym. mitään pahaa vaan enemmänkin kannustan niitä käyttämään, jos joku kokee ne hyödyllisiksi keinoiksi :) Toivoisin työssäni pystyväni auttamaan ihmisiä tekemään saman painonpudotusprojektin eli toisin sanoen elämäntapamuutoksen. Paljon puhun näistä asioista potilaiden kanssa, mutta loppujen lopuksi kaikki kuitenkin lähtee itsestä ja on pitkälti kiinni siitä, mitä korvien välissä tapahtuu. Kukaan ei voi laihtua kenenkään puolesta, vaikka kuinka kannustaisi. Erilaiset elämäntilanteet, sairaudet, liikuntarajoitteet ym. tulee kuitenkin huomioida, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että monet syyt painonpudotuksen esteenä ovat turhia ja korvien välissä :) Tämä kaikki kuitenkin on kaiken sen arvoista, että kehoitan jokaista ylipainonsa kanssa taistelevaa yrittämään tätä samaa. Jos minä pystyn tähän niin mikset sinäkin? :)

Tänään soi: Scooter - Move Your Ass

Ruokakokeiluja

Marraskuu vierähti ja blogin kirjoitusmääriäni katsottuani huomaa kyllä, että kiirettä on pitänyt, kun tekstien määrä on jäänyt vain kuuteen. Enpä tiedä mihin tämä syksy on taas vierähtänyt, sillä enää kolme viikkoa jouluun. Tänä vuonna tosin on hieman erilainen joulu edessä kuin yleensä :) Tänään oli kokonainen vapaapäivä ja tietysti suuntasin salille. Vuorossa oli pumppi ja kyllä jalat huusi askelkyykyissä. Teki mieli lopettaa kesken, mutta eihän se tullut kyseeseen! Loppuun asti painettiin ja lihakset ihan tärisi lopussa. Ihana sauna onneksi odotti treenin päätteksi. Usein viikonloppuisin jään kaikessa rauhassa salille saunomaan treenin jälkeen, sillä silloin ei yleensä ole kiire. Arkisin pyrin vain nopeasti kotiin, koska ilta on lyhyt ja yleensä on nälkä, niin ei ole aikaa jäädä matelemaan saunaan ja suihkuun. Sauna tekee terää ja rentouttaa mukavasti. Tämä on "oma hetkeni", kun on saanut hyvän treenin pohjalle ja tietää ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Salin ja saunan jälkeen vähän shoppailua ja sitten kotiin hyvä ruoan ja suklaan pariin. Ihana sunnuntai :)

Tein tällä viikolla tuttavuutta persimon-hedelmän kanssa. Kyseessä on makea ja pehmeä, noin omenan kokoinen hedelmä. Yllätyin sen hyvin makeasta mausta, mutta kuitenkin vähäisestä kalorimäärästä (77 kcal) ja runsaasta ravintopitoisuudesta (mm kuitu, kalium, folaatti, kalsium, magnesium, rauta, C-vitamiini). Ei siis ihan turha hedelmä :) Ruoasta toiseen. Olin eilen lapsenvahtina ja vahdittavan nukkuessa parin tunnin mittaisia päiväunia, katselin tv:tä ja ruokaohjelmaa toisensa perään. Mieleen jäi ruoka nimeltä "pizza ilman pohjaa", joten päätin sitä testata tänään. Varsinaisesti tämä ei oikeastaan ole pizzaa, mutta hyvä pizzan korvike, terveyspizza? Reseptiä jouduin muokkailemaan, koska juusto loppui kesken ja aineiden määrät on muutettu brittiläisestä ohjeesta suomimeininkeihin, joten niitä on jouduttu hieman pyöristelemään. Mutta jotakuinkin näillä mentiin:
- 1 muna
- n. 1,5 dl vehnäjauhoja
- reilu 2 dl maitoa
- n. 1 dl juustoraastetta (itse käytin n. 0,5 dl ja vähän parmesania lisäksi)
- suolaa
 - pinnalle itsevalittuja täytteitä, tässä käytin kalkkunaa, fetaa, tuoretta basilikaa, juustoa ja oreganoa

Muna, jauhot, maito ja suola sekaisin ja lopuksi joukkoon juustoraaste. Voitele laakea vuoka (itse käytin normikokoista piirakkavuokaa) ja kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa n. 20-25 min. Paistamisen jälkeen lisää täytteet pinnalle ja laita koko komeus vielä muutamaksi minuutiksi takaisin uuniin, jotta juusto sulaa.

Lopputulokseen olin tyytyväinen. Täytteitä tosin olisi voinut olla vähän enemmän, mutta hyvää se näinkin oli :) Pohja muistutti maultaan vähän pannukakkua ja itse asiassa parmesan toi kivaa lisämakua siihen. Helppo ruoka ja selvästi pizzaa terveellisempi versio, kun mm vehnäjauhojen ja juuston määrä on vähäisempi.

Tätä viikkoa:
ma: -
ti: vesijuoksu
ke: -
to: spinning+crosstrainer+zumba
pe: -
la: -
su: juoksumattoa+BodyPump

Tänään soi joulukuun kunniaksi: John Lennon - Happy Xmas (War Is Over)

Mä sanon viimeisen sanan ja se on ei?

Lenkkimaisemaa

Kiirettä taas pitänyt koko viikon. Tänään on koko viikon ensimmäinen vapaailta. On ollut kokousta, töitä, pikkujoulujärkkäilyä, pikkujoulua, leffaa, kavereita ja ties mitä. Tällekin illalle olisi ollut menoa, mutta ehkä ihan hyvä välillä vain huilata. Tämäkin viikko on meinannut jäädä vähille liikunnan suhteen, mutta onneksi sillekin on juuri ja juuri löytynyt aikaa :) Tänään kävin hakemassa päivän D-vitamiiniannoksen juoksulenkin ohessa. Ihanan pirtsakka sää +1 ja aurinko tekivät terää ja lenkki sulatti mukavasti pikkujoulujen jälkeistä turvotusta. Noh, lenkin jälkeen sitten aiheutin lisää turvotusta leffassa, jota ei voinut mennä katsomaan ilman leffakarkkeja :P

Levolla on iso merkityksensä jaksamisessa, sen huomasin (jälleen) tällä viikolla. Vaikka viikko on sisältänyt kaikkea kivaa, niin silti sitä lepohetkeä on välillä kaivannut. Parina yönä ehdin nukkua vain 4-5 tunnin yöunet, kun touhusin yömyöhälle ja kävin ylikierroksilla nukkumaan mennessä, niin en sitten pystynyt nukkumaan. Olin töissä zombiena, höpöttelin välillä omiani ja melkein unohdin tehdä asioita. Kaikki kuitenkin hyvin, mutta huomasin, että uni ja lepo tekisi terää. Olen huono sanomaan ei ja sen takia kalenteri onkin ollut täynnä koko viikon. Lisäksi minussa on hieman perfektionistin vikaa tai ehkä ennemminkin olen pilkunviilaajaa ja pyrin tekemään kaiken pilkkua myöten loppuun asti. Jos jotain olen luvannut, niin se pitää tehdä ja vaikka keskellä yötä. Joskus voisi yrittää vähän höllätä niin ehkä sitä jaksaisi paremmin, kun ei ottaisi liikaa vastuuta ja stressiä siitä. Tänä iltana ajattelin löhötä sohvalla ilman stressiä mistään tulevasta :)

Tämän illan seuralaiset :)

Tällä viikolla oli ohjelmassa:
ma: sali
ti: sähly
ke-la: -
su: juoksulenkki+lihaskuntojumppapalloilua

Tänään soi: Maija Vilkkumaa - Ei

Liikunta on lääke

Liikunta on lääke. Näin on. Liikuntaa voidaan käyttää ennaltaehkäisemään sairauksia, estämään sairauksien pahentumista ja vähentämään lääkityksiä. Yleisin syy liikunnan puutteelle taitaa olla haluttomuus liikkua. Itseään on vaikea saada niskasta kiinni ja lähtemään sinne lenkkipolulle, salille tai minne tahansa liikunnan pariin. Kuitenkin liikuntaa harrastettuan ihmiset toteavat, että tulipas siitä hyvä olo. Allekirjoitan tämän myös itse. Välillä on päiviä, ettei yhtään huvittaisi liikkua, mutta kun sinne jumpalle on mennyt ja hikoillut tunnin ajan, on olo ihan toinen ja on tyytyväinen, että tuli lähdettyä :) 

Halpa hankinta lääkkeen sijaan.

Työssäni kuulen paljon kommentteja siitä, että jokin sairaus estää liikunnan. En kuitenkaan keksi yhtään sairautta mikä täysin estäisi liikunnan. Eri asia tietysti on halvaus tms. Jokainen pystyy harrastamaan liikuntaa, oli se sitten maratonjuoksu tai 10 minuuttia kestävä kevyt tuolijumppa. Monissa elintasosairauksissa, esimerkiksi aikuistyypin diabeteksessa sairauden tilaa pystymään parantamaan liikunnalla, jolloin paino putoaa ja muiden liitännäissairauksien riskit vähentyvät ja verensokeriarvot parantuvat. Nämä ovat vain esimerkkejä hyödyistä. Liikunnan käypä hoito -suositus kokoaa hyvin eri sairauksien liikuntasuosituksia ja liikunnan hyötyjä. Kuka haluaa syödä lääkkeitä, jos vaihtoehtona on olla ilman niitä? Kuka haluaa maksaa kalliista lääkkeistä, jos lenkkikengät tai uintikortin hankkimalla säästää ison summan vuodessa? Kuka haluaa olla terve mielummin kuin sairas? En voi väittää, että liikunta on ratkaisu kaikkiin sairauksiin, mutta iso vaikutus sillä moneen sairauteen kuitenkin on.

Geriatri Maria Fiatarone teki vuona 1990 mielenkiintoisen tutkimuksen koskien iäkkäiden ihmisten liikuntaa. Kymmenellä 90-vuotiaalla vanhainkodin asukkaalla oli useita kroonisia sairauksia ja lääkkeitä ja lisäksi seitsemällä oli jokin liikkumisen apuväline. Vanhukset tekivät 8 viikon ajan hyvin yksinkertaista liikuntaohjelmaa kuntosalilla, joka sisälsi kolmesti viikossa jalan ojennuksia kolmena sarjana 8 toistoa kerrallaan molemmille jaloille. Kuormaa lisättiin pikkuhiljaa. Tuloksena polven ojennusvoima kasvoi n. 177 %, reisilihaksen poikkipinta-ala kasvoi n. 9 %, tandemkävelynopeus parani n. 50 % ja lisäksi kaksi koehenkilöistä pystyi luopumaan apuvälineistä. Uskomatonta, mutta totta! Koskaan ei siis ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa.

Tänään soi: Happy Days (TV theme)