I'am Titanium!!

HCR-kisapäivän aamu alkoi myslillä, vedellä, Gatoradella ja Titaniumilla. Tänä vuonna sain nukuttua peräti 8,5 tuntia, toisin kuin viime vuonna, kun jännityksen takia taisi unta tulla palloon vain 5 tuntia. En kiellä etteikö nytkin olisi jännittänyt :) Aamupäivä meni haahuillessa, en oikein osannut tehdä mitään järkevää. Puolenpäivän jälkeen tomaattipastaa napaan ja sitten alkoi valmistautuminen pikkuhiljaa. Vaatetuksen suhteen päädyin vaihtoehtoon t-paita ja pitkät trikoot, mitkä osottautuivatkin hyviksi vaihtoehdoiksi, vaikka lyhyilläkin trikoilla olisi hyvin pärjännyt. Matka kohti Olympiastadionia ja vaatesäilytyksestä "verryttelyalueelle". Aika odotellessa edeltävien lähtöryhmien lähtöä meni suhteellisen nopeasti ja pian olinkin itse lähtöviivalla. Tässä vaiheessa sitten alkoi tekniikka pettämään, sillä Spotify ei suostunut toimimaan ei sitten millään, varmaan alueella oli aikamoinen nettikuormitus, sillä en tainnut olla ainut lähes 18 000 juoksijan joukossa, joka nettiä tarvitsi. Enpähän sitten laittanut Sports Trackeria/Runtasticia päälle, kun ajattelin säästää heikkoa verkkoa ja kokeilla Spotify'ta hieman myöhemmin, että edes jokin ohjelma toimisi kunnolla. 

Ennen lähtöä stadion oli vielä kovin tyhjä

Lähtöviivalla

Pääsin hyvistä asemista ryhmän alkupäässä liikkeelle ja heti oli tiedossa lisää teknisiä ongelmia, sillä sykevyö ei ottanut kontaktia. Prkl. Se oli toiminut oikein hyvin vielä lähtöalueella, mutta yhtäkkiä päättikin olla toimimatta, vaikka tein kaikki konstit, että se toimisi ja aiemmin onkin aina toiminut jossain vaiheessa. Mutta nyt ei toiminut koko matkan aikana, mikä oli tosi huono juttu, koska olen tottunut juoksemaan ns. sykkeiden mukaan ja nyt en yhtään tiennyt menenkö liian kovaa tai hiljaa. Liian kovaa menin kuitenkin, sen pystyin sanomaan heti alusta alkaen. Juoksu ei tuntunut kovin hyvältä missään vaiheessa, pari kertaa muistan olleen hyvä fiilis, mutta muuten oli aika pakkopullaa. Eteenpäin kuitenkin painettiin sisulla ja musan voimalla, sillä Spotify'ta testasin uudelleen 20 minsan kohalla ja se alkoikin toimimaan, jee! Musalistalle oli pitkän syynin jälkeen päässy 46 biisiä ja hyvin olivatkin valikoituneet, välillä jopa lauloin (lue auoin suutani) ja vähän heiluttelin käsiäni (lue rentoutuin käsiä) biisien mukana. Hartiat olivat taas korvissa ja ihan jumissa jo puolivälissä matkaa. En vaan osaa juosta kädet rentoina ja se kyllä tuntuu. Puolivälissä kellotin ajan 1.01.05 ja siitä tiesin, että kovaa on tultu, paljon kovempaa kuin mitä olin arvioinut vauhdin olevan. Joka kilometrin jälkeen laskeskelin mielessäni minuutteja, jotta vähän pysyin mukana vauhdissa. Viimeiset 6-7 kilsaa oli aikamoista kilometrien laskeskelua ja taistelua, sillä askel alkoi aikalailla painamaan ja vauhti myös hidastu. Loppuajan mukaan juoksinkin jälkimmäisen reilun kympin melkeen 3 minuuttia hitaammin. 

Loppusuoran ylämäessä oli jalat jo niin puutuneet, että tuntui kuin olisi mudassa juossut. Pienen kirin sain kuitenkin stadiolla otettua ja loppuajaksi tuli 2.05.01!!! 15 minsaa paremmin kuin viime vuonna ja 10 minsaa paremmin kuin tavoiteaikani. Tyytyväinen? Ehdottomasti kyllä!!!!! En olisi millään uskonut, että tähän aikaan kykenen. Tavoittelin aikaa 2.15 ja salaa mielessäni toivoin aikaa 2.10, joten tavotteet täytty rytisten. Tosin tuo aika on nettoaika, mutta pidän sitä omana virallisena aikanani, kun kertoo kuitenkin sen ajan mikä on todellisuudessa mennyt matkaan. Bruttoaika tosin on vain 13 sekuntia huonompi. Keskivauhdiksi tuli 5.56 min/km, puoliväliin asti hieman kovempaa (5.48 min/km, huh!) ja loppuosa hitaampaa (6.04 min/km), mutta kaiken kaikkiaan oli aika kova vauhti, sillä en edes millään normilenkeillä vedä tuota vauhtia :)

Tuon portin jälkeen kello pysähtyi loistoaikaan :)

Maalissa en tiennyt miten päin olisin ollut, kun joka paikkaan sattui, erityisesti alaselkä oli aika kovilla. Mitali kouraan, parit kuvat ja vettä ja Gatoradea peliin. Hetken maltoin istua ja venytellä ja sitten lähdin hakemaan tavaroitani. Henkisesti kävin myös hetken aikaa kovilla maaliin tulon jälkeen, oli niin kova suoritus, että pääkin tuntui olevan vähän pihalla ja adrenaliinit ja endorfiinit jylläsivät vielä menemään. Kannustusjoukoissa ollut siskoni soitti 15 minsaa maaliin tuloni jälkeen, mutta olin niin pihalla etten oikein osannut puhua mitään järkevää. Siinä vaiheessa itsekin tajusin, että kovilla on menty, kun pääkin on vähän sekasin. Eväsjonon kautta pikasesti moikkaamaan kannustusjoukkoja ja sitten suuntasinkin bussipysäkille ja kotiin.

Todistetusti suoritettu!

Juoksun aikana ei oikeastaan mikään paikka krakannut, mitä nyt vähän lonkka ja polvi hetken ilmotteli olemassaolostaan ja vatsaa pisteli vähän aikaa. Ainoa mikä krakaili oli se tekniikka, mutta onneksi sillä ei tätä kisaa juostu vaan lihasvoimalla :) Nesteytyskin onnistui (jos näin lyhyellä matkalla voidaan nesteytyksestä puhua), vaikka olin päättänyt, että hyödynnän vain toisen ja kolmannen huoltopisteen, niin kummasti jokaisesta tuli jotain mukaan, Gatorade-vesi-Gatorade-vesi aina muutama hörppy jokaisesta. Ruokakin on hyvin kelvannut ja ainakin tähän asti olen säästynyt vatsakrampeilta, jotka viime vuonna olivat kiusana. Se miten kipeät lihakset (ja muut paikat) ovat huomenna ja erityisesti ylihuomenna onkin sitten tarina erikseen. Pari varvasta myös suutahti juoksusta, joten katotaan mitä niille käy. Tämän hetken fiilis on väsynyt tai ennemminkin uupunut (ja ylikierroksilla), mutta onnellinen :) Jälkibileisiin en olisi jaksanut lähteä näillä jaloilla, joten tacosalaatti, jäätelö+suklaa, pieni lasillinen valkoviiniä, Suomi-Slovakia-lätkämatsi ja kaverin seura ovat tehneet oikein terää. Mitäs sitten? Ens vuonna tavottelemaan 2 tunnin alitusta? Tai sitä maratoonia? Who knows, mutta tätä hehkutetaan ensin hetken aikaa :)

Tänään soi: se samainen juoksulista kuin eilen (tai kellon mukaan katsoen toissapäivänä)