Boulderointi on siis kiipeilyä ilman turvavaljaita. Seinä on muutaman metrin korkea eli huomattavasti matalampi kuin normaali kiipeilyseinä. Alla on paksut patjat, joten jos sattuu putoamaan, ei alastulo tee niin kipeää. Seinillä on eritasoisia ratoja ja tietysti tarkoituksena on päästä huipulle niin kuin normikiipeilyssäkin. Tiesin, että käsivoimia pitää olla ja vähän mietinkin etukäteen, että mitenhän käy, kun voimaa on enemmän jaloissa kuin käsissä. Näillä taustoilla kuitenkin lähdettiin liikkelle ja testipaikkanamme toimi Boulderkeskus.
Kiipeilytossut jäivätkin sitten ainoaksi kuvaksi :) |
Mikä mieltä? Rankka laji, mutta sehän olikin jo tiedossa edeltävästi. Yllätyin kuitenkin, etten pystynyt sen paremmin kiipeämään, mutta pelko loukkaantumisesta kummitteli takaraivossa, vaikka patjat olivatkin alla, niin ei sitä koskaan voi tietää mitenpäin kokematon sieltä tulee alas. Ja suurimmaksi syyksi sanonkin sen käsivoimien puutteen ja toki sitä parempaa keskivartalon hallintaa ja voimaa sekä ketteryyttä tarvitaan myös. Kädet ovat varmasti huomenna kipeät ja erityisesti sormet eli kyllä sitä treeniksikin voi sanoa, vaikkei hirveästi päässyt etenemään. Kiva kuitenkin oli käydä kokeilemassa, mutta en ihan heti taida mennä uudelleen, ennen kuin käsissä on vähän enemmän voimaa. Puhuimme kavereiden kanssa, että normaali kiipeily voisi olla parempi vaihtoehto meille, koska valjaiden avulla uskaltaakin kiipeillä hieman rohkeammin. Toisaalta, harjoittelemallahan sitä kehittyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti