En taida ikinä päästä sählystä kotiin ilman kolhuja. Yleensä ne ovat onneksi vain mustelmia, mutta kerran tosiaan sain pallon silmääni ja tänään vuorossa oli pallo kohti suuta. Tästä seurauksena sain ihan verta peliin, kun ylähuuli meni rikki, sisäpuolelta tosin. Hampaat veressä kuin vampyyrillä, mutta onneks purukalusto pysy ehjänä (toivon mukaan), vaikka tärskyä saikin. Nätti ruhje ja huuli turvoksissa oli lopputulos, vähän näyttää siltä kuin olisi botoxia huulessa :D Enpä muista aiemmin saaneeni verta peliin, ihan sama mikä liikuntalaji ollut kyseessä.
Eilen oli tarkoituksena mennä töistä suoraan salille, mutta ylityöt iskivät ja väsymys ja laiskuus sen päälle, niin menin suoraan kotiin. Kyllähän se toisaalta treenistä käy, kun raahaa treenikamoja edestakaisin ;) Kotona sitten ruokaa napaan ja suklaat siihen päälle ja olo oli hyvä. Löhöilin aikani ja kuinkas sitten kävikään... Iski possuolo ja oli pakko päästä lenkille. Ei ehkä ihan paras hetki, ku ruoasta oli alle 2 tuntii ja suklaasta vielä vähemmän. Sinne kuitenkin oli päästävä ja sinnehän mentiin. Ihan hyvää vauhtia sain kiskottua menemään, ihan tarkoituksella vedin kovempaa kuin viime aikoina. Silti tuntuu, että vauhti ei riitä. Eilisestä vauhdista pitäisi vielä pystyä parantamaan n. 20 sekuntia/km, mikäli mielin päästä tavoiteaikaan. Se parannus vaan tuntuu aika kovalta, ku eilinenki lenkki pisti hyvin puuskuttaa. Tämä juoksuvauhtini vaikuttaa nyt olevan jokapäiväinen stressin aihe. Pitänee alkaa psyykkaamaan itseään ennen "suurta koitosta", niinhän ne urheilijatkin tekee ;)
Tänään soi: Tv-ohjelmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti