Runsas kaksi viikkoa armonaikaa HCR:lle. Edelleenkään en lähde kovin suurin odotuksin liikkeelle. Ärsyttää jo valmiiksi, kun ei ole samanlainen fiilis kuin vuosi sitten ennen HCR:a. Silloin olin odotusta täynnä ja oikeasti treenannut. Odotan toki nytkin, mutta juokseminen tuntuu vähän pakkopullalta, eikä treeniä ole niin paljon alla. Kahdessa viikossa ei enää ihmeitä saada aikaan. Yritän huomenna ja/tai sunnuntaina vetästä pidemmät lenkit, viime sunnuntaina kun sekin jäi haaveeksi. Ensi viikolla yksi tai kaksi lenkkiä ennen 10 kilsan kisaa ensi lauantaina. Sitten pitääkin jo vähennellä treeniä ja sitä seuraavalla viikolla taitaa jäädä 1-2 kevyeen valmistavaan lenkkiin, sillä samalla viikolla on jo se todellinen rutistus. Bostonin maratonin tapahtumat vähän säikäyttivät, mutta toivon ja uskon, että HCR saadaan juosta turvallisin mielin.
Liikunnan kanssa tuoppiin voi valita sitruunaveden... |
...ennemmin kuin siiderin. |
Tänä vuonna HCR:n jälkeen on tiedossa jatkobileet eli Night Run, mikä järjestetään ensimmäistä kertaa. Viime vuonna 3-4 tuntia juoksun jälkeen sain ihan hirveät vatsakrampit. Olin maalialueella syönyt jotain pientä ja pari tuntia myöhemmin söin kunnon ruokaa (salaattia runsailla täytteillä) ja jälkkäriä (mustikkapiirakkaa), kunnes krampit alkoivat salaatin loppupuolella ja pahenivat vielä jälkkärin aikana. Osa tästä oli varmasti jännityksen laukeamista, sillä vatsa oli kotiin päästyä hieman sekaisin. Mutta tästä johtuen hieman epäilyttää tuo Night Run. Kiva olisi mennä tapaamaan kanssajuoksijoita, mutta korkkarit taitavat jäädä kotiin ja alkoholin käyttö aika minimiin. Hieman ehkä ihmetyttääkin nuo jatkobileet, että ne ylipäätään järjestetään tuollaisen kovan suorituksen jälkeen. Toive kuitenkin oli tullut juoksijoilta. Toisaalta veikkaan jatkoista myös tulevan aika tervehenkiset :)
Tänään soi: Muse - Guiding Light
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti